Mitä haluat tehdä, kun olet 80- tai 90-vuotias? Onko sinulle tärkeää hoitaa puutarhaa tai kasveja, kävellä rannalla, tehdä kotitöitä tai maalata?
Muistisairaus ei vie pois sairastuneen ihmisen mielenkiinnon kohteita, ja niiden tukemisen tulisi olla ensisijaista hoivaa tarjoavissa yhteisöissä. Montessorifilosofia yhdistää montessoriajattelun muistisairauden hyvän hoidon käytäntöihin. Filosofian ytimessä on ikääntyneille ihmisille merkityksellisen tekemisen ja roolien mahdollistaminen sekä ympäristön muovaaminen monin eri tavoin vastaamaan ihmisten tarpeita. Muistimontessoriin perustuvat käytännöt tukevat toimintakykyä ja toimijuuden kokemusta ja mahdollistavat kukoistuksen niin ikääntyneille, ammattilaisille kuin läheisillekin.
Muistimontessoriajattelun lähtökohtia
Montessorifilosofian on todettu soveltuvan erinomaisesti ikääntyneiden ja muistisairaiden sekä heidän läheistensä merkityksellisen arjen ja toimijuuden tukemiseen. Filosofiaa on käytetty yli 20 vuotta erityisesti USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa, ja siitä on saatu hyviä kokemuksia ja tutkimustuloksia: sekä muistisairaiden että hoitajien hyvinvointi on parantunut. Montessorimenetelmän käytön on muun muassa todettu vähentävän muistisairaiden ahdistunutta käyttäytymistä.
Muistimontessoriajattelu sisältää elementtejä, jotka soveltuvat ikääntyneiden erilaisiin asuinympäristöihin, niin sairauden varhaisempiin vaiheisiin, että ympärivuorokautiseen hoivan ympäristöön. Ajattelutapaa ja työkaluja voivat hyödyntää arjessa niin hoivan ammattilaiset, kuin läheiset ja vapaaehtoisetkin.
Lähtökohtia:
- Erilaisten kohtaamisten mahdollistaminen: eri ikäiset kohtaavat toisiaan ja tekevät asioita yhdessä.
- Toiminnallinen ympäristö: ympäristö tarjoaa valinnanmahdollisuuksia ja siellä on mahdollisuuksia työskentelyyn erilaisilla välineillä ja materiaaleilla. Esillä on kiinnostavia asioita ja ympäristö on kodikas.
- Tekemisen kautta oppiminen: taitojen säännöllinen ylläpitäminen, toiston kautta oppiminen on mahdollista myös muistisairaalle.
- Liikkumisen vapaus: liiallinen istuminen tuo ongelmia, rohkaistaan liikkumaan ja ympäristö tukee oikean reitin löytämistä esimerkiksi kylteillä tai tauluilla. Liikkuminen luonnossa ja kodin ulkopuolella on tärkeää.
- Sisäsyntyisen motivaation ja itsenäisyyden tukeminen: rohkaistaan ja seurataan motivaatiota, havainnoidaan kiinnostuksenkohteita.
- Ilo ja merkityksellisten roolien mahdollistaminen, jota pienetkin asiat voivat tarjota: esimerkiksi lukeminen toisille, siivoaminen, osallistuminen yhteisön askareisiin, pyykin viikkaukseen, kukkien kasteluun tai ruuan tarjoamiseen.
- Tuetaan mahdollisimman paljon ihmisen omaa valinnanvapautta ja mahdollisuutta tehdä päätöksiä.
Tarvitaan kulttuurinmuutosta
Muistimontessorifilosofiassa on kyse hyvän arjen mahdollistamisesta. Käyttöönotto työkaluineen edellyttää kuitenkin koulutusta, uudenlaista asennetta ja toimintatapoja ikääntyneiden kanssa toimimiseen. Se haastaa voimakkaaseen kulttuurinmuutokseen: mitä ajattelemme muistisairaiden ihmisten toimintakyvyn tukemisen ja hoivapalvelujen käytännössä olevan. Muutos edellyttää sinnikkyyttä, päämäärätietoista johtamista ja erilaisten toimintatapojen arkeen viemistä.
Muistimontessorista voivat saada tukea sekä työkaluja niin hoitohenkilöstö kuin omaishoitotilanteissa olevat läheiset. Ennen kaikkea se mahdollistaa merkityksellistä arkea muistisairaille ihmisille.
Wilhelmiina muutoksentekijänä
Wilhelmiina Palvelut tuo montessorifilosofiaa ikääntyneiden ja muistisairaiden hoivaan ensimmäisten joukossa Suomessa. Tavoitteena on merkityksellisen arjen mahdollistaminen asukkaille joka päivä konkreettisella tavalla. Muutos on aloitettu pikkuhiljaa ryhmäkoti kerrallaan.
Amerikkalainen muistimontessori-asiantuntija Jennifer Brush vieraili syyskuun alussa Wilhelmiinassa osana Fulbright-säätiön rahoittamaa projektia. Jennifer työskenteli viikon ajan kolmen ryhmäkodin henkilökunnan sekä johtajien kanssa. Hän myös alusti aiheesta Wilhelmiinassa järjestetyssä yleisötilaisuudessa 12.9. Suomen MuistiMontessori -yhdistyksen ja Suomen Montessoriliiton kutsumana.
