Blogin kirjoittajana Miina Sillanpään Säätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen.

‍Ikääntyminen ei ole sairaus, josta ihminen kuntoutuu. Kuntoutuksella on kuitenkin paljon myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn, terveyteen, hyvinvointiin sekä osallisuuteen. Ikääntyvien toimintakykyä voidaan parantaa ja hidastaa sen heikkenemistä.

Suomessa on yli 1,2 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä ihmistä. Useimmat heistä asuvat kotonaan ja ovat omatoimisia. Osa 65-vuotta täyttäneistä on mukana työelämässä. Heidän osuutensa ennustetaan kasvavan. Työvoimapula pakottaa hakemaan ratkaisuja myös eläköityneiden työurien jatkamiseksi.

Noin puolella yli 75-vuotiaista suomalaisista on erilaisia toimintakyvyn haasteita. Joka neljäs tämän ikäisistä saa säännöllisesti palveluita tai heillä on omaishoitaja. Suurin osa tähän ikäryhmään kuuluvista hyötyy liikunnan lisäämisestä ja ravitsemuksen parantamisesta. Ennaltaehkäisevillä, riittävän varhain käynnistyvillä toimilla on valtavan suuri merkitys ihmisten toimintakyvyn kannalta. Kuntoutuksella voidaan turvata ihmisten hyvää ja merkityksellistä elämää.

‍Pehmeä ja kova kuntoutus

Kuntoutuksesta puhuttaessa mielikuva kiinnittyy helposti lääkinnällisiin toimenpiteisiin. Lonkkaleikkauksen jälkeen ikääntynyt voi tarvita laitoshoitoa, mutta usein myös pehmeämpi kuntoutus edistää toimintakyvyn palautumista.

Vaikka en oikein innostu käsiteparista kova - pehmeä kuntoutus, on jaottelu varsin toimiva kuvatessaan kuntoutuksen moniulotteisuutta. Kovassa kuntoutuksessa puhutaan esimerkiksi fysioterapiasta ja muista terapioista, kognitiivisesta kuntoutuksesta ja teknologiasta. Pehmeä kuntoutus kattaa sellaisia asioita kuten vertaistuki, kuuntelu, rohkaiseminen ja motivointi.

Tuloksellisessa ja vaikuttavassa kuntoutuksessa yhdistellään usein pehmeän ja kovan kuntoutuksen keinoja ja toimenpiteitä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kuntoutus on paljon laajempi asia kuin joukko kuntoutuksen toimenpiteitä. Se on oikeutta osallistua tasavertaisena yhteiskunnan eri toimintoihin.‍

Kuntoutuminen on prosessi

‍Jo pitkään on ajateltu niin, että kuntoutuminen edellyttää ihmisen omaa aktiivisuutta, motivaatiota ja sitoutumista. Kuntouttamisen sijaan kyse on ihmisen itsensä omistamasta prosessista. Kuntoutumista ei tapahdu asiantuntijoiden tahdonvoimalla eikä pakottamalla ihmistä toimimaan tietyllä tavalla.

Ikääntyneen ihmisen oma motivaatio, tavoitteet ja tarpeet ovat lähtökohtia onnistuneelle kuntoutukselle. Ammattilaisen tehtävänä on tukea realististen, merkityksellisten ja motivoivien tavoitteiden tunnistamista. Vähintään yhtä tärkeää on vaalia elämäniloa ja myönteisyyttä.

Kuntoutumisen tavoitteena ikääntyneellä pitäisi olla lisätä elämäniloa vuosiin!

Jo veteraanikuntoutuksesta lähtien on nähty tärkeänä kuntoutuksen ulottaminen myös lähipiiriin. Monella ikääntyvällä on omaishoitaja ja omaishoitajien määrä kasvaa. Kristiina Juntusen (2023) väitöstutkimus osoittaa, että omaishoitajien monimuotoisella kuntoutuksella voitiin lisätä omaishoitajien fyysistä elämänlaatua ja estää omaishoidon kielteisten vaikutusten kasvua. Omaishoitajien psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää, ja tähän tarvittaisiin uusia keinoja.

Usein unohtuu, että omaishoitajuus on myös palkitsevaa. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että omaishoitajat elävät pidempään kuin ei-omaishoitajat. Tämä voi selittyä omaishoitajuuden palkitsevuudella ja merkityksellisyyden kokemuksilla.

‍Riittävän varhain, riittävän monipuolisesti

Kuntoutus alkaa Suomessa usein liian myöhään. Ikääntyneillä ihmisillä varhaisessa vaiheessa käynnistyvät kuntoutustoimenpiteet ovat aivan yhtä tärkeitä kuin nuoremmillakin.

On todettu, että kustannustehokkainta on vaikuttaa ikääntyneiden elintapoihin ja sosiaalisiin tilanteisiin. Toimintakykyä voidaan vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia edistävällä toiminnalla. Tässä tarvitaan pehmeän kuntoutuksen keinoja.

Kuntoutuksesta puhuttaessa ajatellaan usein, että kuntoutus on sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla olevaa asiaa tai jokin erillinen palvelu. Kuntoutus on kuitenkin tätä paljon moniulotteisempaa. Se muodostuu erilaisista toimenpiteistä, ihmisen omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta sekä hänen toimintaympäristöistään. Soten lisäksi kuntoutus ulottuu kuntien ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan, ja niillä kaikilla on asiassa paljon annettavaa ikääntyneiden toimintakyvylle.

Ikääntyneiden kohdalla erityisen merkityksellisiä asioita ovat liikkuminen, ruoka, uni sekä sosiaalinen ja fyysinen asuinympäristö. Kuntoutus ja riittävä toimintakyky liittyvät kaikkeen siihen, miten arjessamme toimimme. Kuntoutus ei tue pelkästään kuntoutujaa, vaan on tärkeä osa lähipiirin hyvinvoinnin edistämistä.

Terveysliikunnan ohjauksen tarvetta on jopa yli 70 prosentilla ikääntyneistä, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän. Kulttuuri ja erilainen järjestötoiminta vaikuttaa hyvinvointiin ja torjuu yksinäisyyttä. Kahvikupin äärellä yhdessä vietetyllä ajalla on paljon myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin ja osallisuuteen.

Neuropsykiatriset haasteet, seksuaalinen moninaisuus ja monet muut asiat koskettavat myös ikääntyneitä ja ikääntyneiden toimintakykyä. Muistisairaiden ikääntyneiden osuuden kasvaessa tarvitaan muistia tukevaa kognitiivista kuntoutusta. Muistisairaudet ovat eteneviä neurologisia sairauksia, jolloin toimintakyvyn ylläpitäminen ja tukeminen on erityisen tärkeää.‍

Mitä jos laittaisimme kuntoutuksen kuntoon?

‍Erkki Vauramon ym. (2017) tutkimusten mukaan maksamme kuntoutuksen puutteen vuoksi vuosittain yli puoli miljardia euroa ylimääräisiä kustannuksia.

Rahan lisäksi kyseessä on mitä suurimmassa määrin eettinen haaste.

Miksi emme edistä ikääntyneiden kuntoutusta ja toimintakykyä, vaikka tämän toiminnan hyödyistä on valtavasti tutkittua tietoa?

Miksi hyvät ja tulokselliset toimintamallit eivät leviä?

Moni kuntoutumista edistävä toimenpide ei edellytä isoja investointeja – tai investointeja ollenkaan. Kyse on toimintatavoista, arjen kekseliäisyydestä, yhteistyöstä sekä toimintakulttuurista. Arjen innovaatioilla voidaan synnyttää paljon uutta ja toimivaa.

Yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen kanssa lisäisi kuntoutuksen vaikuttavuutta ja ikääntyneiden hyvinvointia ja osallisuutta. Esimerkiksi Sydänliiton Tulppa-kuntoutus toimii saumattomasti monella hyvinvointialueella ja tukee sydänleikkauksesta toipuvaa. Miksemme hyödyntäisi tällaisia kokemuksia laajemminkin ja myös ikääntyneiden kuntoutuksen kehittämisessä?

Kuntoutuksen pitää uudistua. Kuntoutusta koskevassa keskustelussa pitää olla rohkea ja ennakkoluuloton. Voimme vain voittaa kuntoutusta kehittämällä.

‍Miina Sillanpään Säätiön, Hyvinvointialan, Kuntoutusinstituutin, Kuntoutuksen toimialayhdistyksen, Muistiliiton, Tuki- ja liikuntaelinliiton ja Vanhustyön keskusliiton edustajat tapasivat sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa 29.9.2023. Kyseiset tahot luovuttivat ministerille yhdessä laaditun vetoomuksen ikääntyneiden kuntoutusasioiden edistämiseksi. Tutustu uutiseen ja vetoomukseen.