Julkaistu 20.11.2015Blogin kirjoittaja Outi Piiroinen-Backman työskenteli Miina Sillanpään Säätiössä tutkimussihteerinä 26 vuotta ja jäi eläkkeelle vuonna 2005. Hän piti juhlapuheen syksyllä Wilhelmiinan 20-vuotisjuhlissa 7.10.2015 ja julkaisemme tämän lämminhenkisen ja ajatuksia herättävän kirjoituksen nyt blogissamme jatkaen onnellisen vanhuuden ja asumisen teemaa.
Asumispalveukeskus Wilhelmiinan 20-vuotisjuhla 7.10.2015
Wilhelmiinan asukastalon 10-vuotisjuhlassa 1.9.2005 esitin juhlaan osallistuvana vapaaehtoistyön koordinaattorina em. sanoin otsikoimani tervehdyksen aluksi mm. seuraavaa: ”Toveruuden ja erityisesti ystävyyden syntyminen ihmisten välille on lahja elämältä. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vaikeammalta tuntuu avautua uusille ihmisille ja sitä kautta antaa uusille kohdalle tuleville vuorovaikutustilanteille mahdollisuus kehittyä ystävyydeksi. Elämänaikaisissa kokemuksissa on ehkäpä liikaakin pettymyksiä sillä saralla ja jossakin elämänvaiheessa tuntuu vain selkeästi helpommalta antaa asioiden olla niin kuin ne ovat ja käpertyä omaan elämäänsä. Suhteiden luominen on aina vaativaa, aikaa vievää ja se edellyttää molempien osapuolien myötävaikutusta.””Kun Wilhelmiinaa suunniteltiin, yksi asumiseen liittyvistä toiveista oli se, että voisimme tarjota ikääntyville ihmisille sellaisen tilan, missä uusien toveruus- ja ystävyyssuhteiden solmiminen olisi luontevasti mahdollista. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana voitiin todeta, että tämä toive oli hyvin monien kohdalla toteutunut; Wilhelmiina oli osoittautunut paikaksi, missä ystävyydelle ja toisten huomioonottamiselle oli paljon hyvää tilaa, ja sanonta ”onnellinen on se talo, jonka katon alla asuu ystävä”, oli kuvaavaa myös Wilhelmiinalle.
Nyt tässä 20-vuotisjuhlassa ajattelen toista kulunutta vuosikymmentä. Lopetin työni Miina Sillanpään Säätiössä 26 vuoden jälkeen juuri lokakuun alussa 10 vuotta sitten. Richard Bachin kirja ”Lähellä jokainen sydän”, jonka annoin asukastaloon lahjaksi edellisellä kerralla, on tarina matkasta ystävyyteen, joka on ajasta ja paikasta riippumaton. ”Kiitos, että kutsuit minut syntymäpäiväjuhliisi. Kotisi on tuhannen kilometrin päässä täältä ja matkaan täytyy olla hyvä syy… Odotan malttamattomana hetkeä, jolloin olen luonasi. Jos haluat olla jonkun luona, jota rakastat, etkö jo ole hänen luonaan?” Elvi Saari, joka oli mm. juurruttamassa joogaa suomalaiseksi harrastukseksi, on sanonut: ”Kun olemme matkalla, emme voi nähdä mitä on matkan päässä. Paikallaan pysyen emme sitä koskaan näe. Liikkuessamme eteenpäin selkenee tie ja tarkoituskin”. Tämä pätee niin meihin ihmisiin kuin myös kehittämiimme rakenteisiin. Kun Wilhelmiinan toiminta kaksi vuosikymmentä sitten syksyllä aloitettiin, päämäärä monessa asiassa saattoi olla toinen kuin minkälaisena elämää näissä tiloissa nyt eletään. Mutta paikallaan pysyvänä ei pääse eteenpäin! Tavoitteet ja menetelmät niiden tavoittamiseksi saattavat matkan varrella muuttua moneen kertaan. Muistan hyvin, kun olin viimeisenä työntekijänä tyhjentämässä Tarkk’ampujankadun kiinteistöä. Kuljin läpi kaikki huoneet ja muistelin edesmenneitä sukupolvia, jotka suurin toivein ja unelmin, aluksi Miina Sillanpään vankassa ohjauksessa, olivat nuo tilat rakentaneet vähäväkisten naisten elämänlaadun parantamiseksi. Miten nuo päämäärät olivat vuosien saatossa toteutuneet? Ja miten käy nyt, kun Wilhelmiinassa olemme jälleen astumassa aivan uuteen aikakauteen uusien unelmien ja toiveiden siivittäminä? Vertailua siitä, onko asiat nyt huonommin vai paremmin kuin joskus ennen, ei ole mielekästä tehdä, koska jokainen aikakausi tuottaa omanlaisensa tilanteet ja ympäristön elämän jatkumiselle.
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus elämään, jota ei ennen ole eletty, ja jokainen eletty päivä vie meitä jokaista kohti omaa päämääräämme, oman elämämme täyttymistä. On tärkeää oivaltaa, että jokaisella kohtaamallamme ja vierellä kulkevalla ihmisellä on paikkansa meidänkin elämässämme, hyvässä tai pahassa. Kiitos Wilhelmiina, että kutsuit minut syntymäpäiväjuhliisi! Tänne matkaamiseen on minulla erittäin hyvä syy, sillä Wilhelmiina on minulle ollut sekä työpaikka että ystävien koti! Onnellinen se talo, jonka katon alla asuu ystävä! Ystävä osaa, ymmärtää, antaa aikaa ja on läsnä ihmisenä, työntekijänä, ammattilaisena tai vapaaehtoisena. Jokainen pysyvälle tai tilapäiselle paikalle taloon tuleva on yhtä lämpimästi tervetullut. Toivon tämän talon olevan tulevina vuosikymmeninä rauhan ja toveruuden tyyssija. Teille kaikille talon asukkaille ja asukkaiden parissa työtä tekeville toivotan antoisaa ja miellyttävää rinnakkaiseloa tulevina vuosina ja paljon, paljon positiivista ihmisistä välittämisen energiaa. Toisen ihmisen sydän sykkii hämmästyttävän lähellä omaa sydäntä! Elämisen ja olemisen päämäärät ja keinot saattavat muuttua, mutta ihminen inhimillisine tarpeineen on aina sama!Kiittäen ja onnitellenOuti Piiroinen-Backmanentinen MSS:n tutkimussihteeri
