Kuulun heihin, joilla ei vielä kaksi vuotta sitten, koronapandemian alkuvaiheessa, ollut aavistustakaan siitä, mitä kaikkea olisi vielä edessä. Katujen autioituessa, kauppojen tyhjentyessä ja arkisten sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden vähetessä aloin miettimään, mitä vaikutuksia tällä vielä olisi monen, niin nuoren kuin vanhemmankin, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Liikunta-alan ihmisenä pohdin, mitä kaikkea liikkumattomuus ja kotiin eristäytyminen saisi aikaan. Onneksi en silloin tiennyt, kuinka kauan tällaista poikkeusaikaa oli vielä edessä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan (Oliveira ym. 2021), koronarajoituksista johtuen ikäihmisten fyysinen toimintakyky ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on heikentynyt liikkumattomuuden ja kotiin eristäytymisen takia ympäri maailman. Samanaikaisesti Carriedo ym. (2020) toteavat tutkimuksessaan, että ikääntyneet, jotka ovat jatkaneet liikkumista aktiivisesti pandemiasta huolimatta, omaavat korkeamman resilienssin, voivat paremmin ja kärsivät vähemmän masennuksesta, kuin vähän liikkuvat. Tämän kaltaisiin tutkimustuloksiin on kiinnitetty huomiota myös Suomessa ja ikäihmisten liikkumisen edistämiseen on panostettu rajoituksista huolimatta entistäkin enemmän. Vuonna 2022 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala kohdentaa järjestöille yhteensä 700 000 euroa avustuksia ikääntyneiden liikkumisen edistämiseksi, mikä on 150 000 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna.
Viimeisten kahden vuoden aikana myös ikäihmisten etäpalveluiden määrä on noussut huimasti. Digiloikka on tapahtunut lähes huomaamatta ja internet pursuaa treenivideoita ja etäohjauspalveluita. Näillä palveluilla on saatu upeita tuloksia aikaiseksi. Ikäihmiset ovat enenevässä määrin alkaneet jumppailemaan ahkerasti olohuoneissaan. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi riittämättömien digitaitojen tai -laitteiden takia. Kaikkia tämä ei myöskään motivoi, sillä digipalvelut eivät ole poistaneet ihmisen luontaista tarvetta tavata muita ihmisiä. Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ihmisellä on luontainen tarve liittyä muihin ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Tunne siitä, että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä. Vaikka Kunnon kaveri -hankkeen ensisijainen tavoite on ylläpitää ikäihmisten fyysistä toimintakykyä, on sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden luominen ja rooli merkittävässä asemassa toiminnassa. Yhdessä tekeminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen onkin noussut toimintaan osallistuneiden ikäihmisten ja vapaaehtoisten puheissa ja palautteessa usein esille.
Olen varsin onnellisessa asemassa, sillä sen lisäksi, että nautin työstäni suunnattomasti, pääsen näkemään toimintaan osallistuvissa ikäihmisissä tapahtuvia muutoksia. Näen, mitä liikunta tarjoaa parhaimmillaan. Sen lisäksi, että se lisää yleistä hyvinvointia sekä fyysistä toimintakykyä, se yhdistää ihmisiä. Ryhmäliikunnan kautta seniorit ovat löytäneet seuraa toisistaan, eikä ryhmänohjaaja saa välillä puheensorinalta puheenvuoroa. Hankkeen aikana kerätyn palautteen mukaan 100 % vastaajista koki toimintakykynsä sekä mielialansa parantuneen Kunnon kaveri -toiminnan johdosta. Lisäksi 93 %:lla vastaajista yksinäisyyden tunne oli vähentynyt. Uuden ystävän tai useita ystäviä oli löytänyt 86 % vastaajista ja 100 % oli kokenut vertaisuutta sekä löytänyt uusia voimavaroja elämään. Toiminnassa on myös mukana vapaaehtoisia, joiden elämään ohjaaminen on tuonut sisältöä ja mielekkyyttä.
Kunnon kaveri -toiminta on tavoittanut arviolta noin 150 ikäihmistä Länsi-Helsingistä. Käyntikertoja tapahtumissa on ollut seitsemän kuukauden aikana yli 700. Niin osallistujat, vapaaehtoiset kuin yhteistyökumppanit ovat toivoneet jatkoa hankkeelle. Itsekin sitä toivon, ennen kaikkea ikäihmisten puolesta. Työn merkityksellisyys näkyy suorana palautteena ikäihmisten fyysisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Mikä parasta, nauru raikaa – ja mikäli nauru pidentää ikää, niin Kunnon kaveri -toimintaan osallistuvilla on monia aktiivisia vuosia vielä edessään.
Kunnon kaveri -toiminta on Miina Sillanpään Säätiön hanke, jota rahoittaa Helsingin kaupunki. Toiminnassa keskitytään Pikku Huopalahden, Ruskeasuon, Meilahden ja Munkin alueen ikäihmisten matalan kynnyksen liikuntatarjonnan kehittämiseen ja tutuksi tekemiseen.