Julkaistu 4.12.2018Yksinäisyydestä kirjoittavat Miina Sillanpään Säätiön tutkimuspäällikkö Anne Rahikka ja kehittämispäällikkö Virpi Annaniemi.Yksinäisyys on viime vuosina noussut keskeiseksi puheenaiheeksi yhteiskunnassamme. Sen on tutkimusten mukaan todettu koskettavan erityisesti ikääntyviä henkilöitä. Kysymys on yksilöllisestä kokemuksesta, johon liittyy surua, ahdistusta ja lamaannusta. Yksinäisyyden kokemukset korostuvat etenkin jouluna, joka on perhekeskeinen juhla. Tänä jouluna jokainen meistä voi tehdä hyvän teon ja muistaa yksinäistä naapuriaan tai tuttavaansa.

On sanottu, että yksinäisyys on ilmiö, joka kuuluu elämään. Se on kaikille tuttua – jokainen meistä on tuntenut itsensä joskus yksinäiseksi. Yksinäisyys on voinut olla hetkellistä ja ohimenevää tai se on voinut liittynyt elämässä tapahtuneisiin muutoksiin ja nivelvaiheisiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa yksinäisyyden kokeminen heikentää elämänlaatua. Aikuisena muutto toiselle paikkakunnalle, työpaikan menettäminen tai läheisen kuolema voi laukaista yksinäisyyden. Myöhemmällä iällä koettua yksinäisyyttä selitetään vanhuuteen liittyvänä sosiaalisen verkoston pienenemisellä ja toimintakyvyn rajoitteilla, jotka haittaavat liikkumista ja supistavat sosiaalisia kontakteja.Yksinäisyys ja yksin oleminen on hyvä erottaa toisistaan. Yksin oleminen on vapaaehtoista ja itse valittua, kun taas yksinäisyys tutkimusten mukaan, koetaan epämiellyttävänä ja merkittävänä hyvinvointiin ja terveydentilaan vaikuttavana tekijänä. Yksinäisyyttä kokevien yli 60-vuotiaiden naisten haastatteluissa yksinäisyyttä kuvattiin fyysistä pahaa oloa aiheuttavana tekijänä: ”on ihan semmonen olo et, ihan sisuskalutkin lähtee” tai ”et mä meinaan ihan tukehtua siihen itkuun”. Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, jossa ei ole kyse itse valitusta yksin olemisesta. Suurimpana yksinäisyyttä aiheuttavana tekijänä ovat yleensä riittämättömät sosiaaliset suhteet.

Yksinäisyys on universaali ilmiö, joka on yksilöllisen kokemuksen ohella kytköksissä yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yksinäisyys on joissain yhteiskunnissa todennäköisempää kuin toisissa. On todettu, että riittävät peruspalvelut voivat lieventää yksinäisyyttä.Puhuttaessa ikääntyneistä heidät helposti luokitellaan yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan eläkeläisten joukkoon mahtuu erilaisen toimintakyvyn omaavia ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. Ikääntyvä elää omaa yksilöllistä elämäänsä, johon vaikuttaa koko hänen elämänhistoriansa, niin menneet tapahtumat kuin nykyisyyskin.Nykyisin muutetaan entistä enemmän ja ystävyyssuhteet katkeavat muuttojen johdosta. Eläkkeelle jäädessä myös suhteet työkavereihin hiipuvat. Ikävuosien kertyessä saattaa huomata, että ystävät ympäriltä ovat kaikonneet ja enää ei ole ketään jäljellä. Työelämässä olevilla läheisillä on omat kiireensä. Yksinäisyys etäännyttää toisista ihmisistä, tuottaa aloitekyvyttömyyttä ja innostuksen puutetta. Eräs haastateltava ilmaisi tämän sanomalla ”se tuntuu semmoselta, jotenkin semmonen hylätty olo” ja ”se aiheuttaa mun mielestä passiivisuuden lisääntymistä”. Seuraukset johtavat helposti merkityksettömyyden kokemukseen ja näköalattomuuteen.Yksinäisyydestä kumpuaa kaipaus löytää samanhenkinen ystävä, jonka kanssa voi jakaa arjen asioita tai harrastaa yhdessä. Yksinäisyydellä on myös yhteys yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Niukka toimeentulo voi vahvistaa yksinäisyyttä, koska se rajoittaa vaihtoehtoisia tapoja ratkaista sitä. Jos eläke riittää vain perusmenoihin, ei rahaa jää harrastuksiin tai ylipäänsä mihinkään ylimääräiseen. Kun arki täyttyy huolesta ja tarjousten seuraamisesta sekä tukiviidakossa suunnistamisesta olisi ystävyydelle tarvetta. Ulkopuolisuuden tunne vahvistuu, kun elinpiiri pienenee eikä mahdollisuuksia sosiaalisten virikkeiden hakuun ole.

Juhlapyhät ovat aikaa, jolloin yksinäisyys tuntuu vielä voimakkaammin. Kulttuurissamme joulunaika mielletään perhekeskeisenä juhlana, jolloin sukulaiset ja läheiset kokoontuvat yhteen. Yksinäiselle joulu tuntuu erityisen vaikeana ja ahdistavana aikana. Tämän johdosta tänä jouluna jokainen meistä voi tehdä hyvänteon ja muistaa yksinäistä naapuria tai tuttavaa. Hyvä teko voi olla juttelemista, ulkoilua tai puhelinsoitto kauempana asuvalle sukulaiselle. Pienikin huomionosoitus tai muistaminen on yksinäiselle tärkeää.Haastattelukatkelmat ovat poimintoja tutkimuksesta, jossa haastattelimme pienituloisia 60–74 -vuotiaita naisia heidän yksinäisyyden kokemuksistaan.