Oikein suunnitelluilla tiloilla kannustetaan ja rohkaistaan asukkaita mahdollisimman itsenäiseen toimintaan, samalla tukien hoivahenkilöstön työtä.
Sisustus voi parhaimmillaan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja mielialaan positiivisesti. Erityisesti muistisairaille henkilöille ympäristöllä on valtava merkitys. Kun sain tilaisuuden toimia Wilhelmiina Tenholan muistisairaille hoivaa tarjoavan muistikodin ja yhteisöllisen asumisen tilojen sisustussuunnittelijana ja projektin toteuttajana, minulle oli selvää, että tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ikääntyvien asukkaiden elämään.
Sisustusprojektiin osallistuivat vahvasti Wilhelmiina Palveluiden henkilökunta hoivahenkilöstöstä ylimpään johtoon. Kaiken suunnittelun keskiössä olivat asukkaat. Heitä suunnitteluvaiheessa edustivat vertaisryhmänä Wilhelmiina Taavetin asukkaat. Toteutimme suunnittelussa MuistiMontessori-ideologiaa, joka korostaa yksilöllisyyttä, osallistumista ja itsemääräämisoikeutta.
Vertaisryhmänä toimineille Wilhelmiina Taavetin asukkaille pidin kaksi työpajaa; toisen yhteisöllisen asumisen asukkaista ja toisen muistikodin asukkaista koostuneelle ryhmälle. Työpajoissa osallistujat saivat ilmaista omia toiveitaan ja ajatuksiaan tulevasta sisustuksesta erilaisten kuva- ja materiaalivalintojen avulla sekä sanallisesti. Työpajoihin osallistui myös hoivahenkilöstöä, jotka paitsi avustivat asukkaita, myös itse osallistuivat työpajaan. Kuuntelin herkällä korvalla, mitkä värit, materiaalit ja kalusteet tuntuivat osallistujista mieluisilta. Ideoita ja ajatuksia syntyi myös heidän kokemuksistaan, kuten asuinpaikoista, ammateista, matkakohteista ja harrastuksista. Työpajojen tuloksena syntyi ”sisustuksen suuntaviivat” -esitys, joka toimi punaisena lankana sisustusta suunnitellessani. Tavoitteena oli luoda ympäristö, joka tuntuu oikealta kodilta, ei kodinomaiselta laitokselta.
Asukkaat olivat suunnittelun keskiössä, mutta hyvin tärkeää oli kuunnella myös hoivahenkilöstöä. Hyvä ympäristö vapauttaa aikaa hoitajilta asukkaiden kuntouttaviin kohtaamisiin ja lisää yhteisöllisyyttä. Jotta tilat vastaisivat heidän tarpeitaan ja tukisivat työn sujuvuutta, osallistuin heidän kanssaan Lean-työpajaan. Lean-menetelmä auttoi tunnistamaan tehokkuuden esteitä ja tekemään hoivatyöstä sujuvampaa ja laadukkaampaa.
Hoitajien kanssa käytyjen ”toiminnallisuus” -keskustelujen lisäksi, he antoivat arvokkaita ideoita ja näkökulmia sisustussuunnitteluun asukkaiden näkökulmasta. He tiesivät, mitkä ovat asukkaiden tarpeet ja miten tilojen tulisi toimia heidän hyväkseen. He olivat avoimia uusille ideoille ja halukkaita kokeilemaan rohkeasti uusia ratkaisuja.
Hoiva- ja yhteisöllisen asumisen yksiköissä hoivahenkilöstön asenne asukkaita kohtaan on ensisijaisen tärkeä. Oikein suunnitelluilla tiloilla kannustetaan ja rohkaistaan asukkaita mahdollisimman itsenäiseen toimintaan, samalla tukien hoivahenkilöstön työtä. Hoivakodin tulee olla paikka, joka tarjoaa turvallisuutta, mutta myös tukee asukkaiden itsemääräämisoikeutta ja yksilöllisiä tarpeita. Kun Wilhelmiina Tenholaa suunniteltiin, keskeisenä tavoitteena oli tehdä siitä paikka, jossa asukkaat voivat säilyttää mahdollisimman paljon itsemääräämisoikeuttaan ja osallistua päivittäisiin toimintoihin. Jokaisen asukkaan ainutlaatuisia tarpeita ja kykyjä kunnioitettiin. Esteettömyys toimi suunnittelun perustana varmistaen, että tilat ovat saavutettavissa ja turvallisia kaikille asukkaille.
Värien, valaistuksen ja tilan esteettisyyden huomioiminen oli olennainen osa suunnittelua, ottaen huomioon tilojen arkkitehtuurin. Värien valinnalla ja erityisesti värien välisillä tummuuskontrasteilla oli merkittävä vaikutus muistisairaiden ympäristön hahmottamiseen. MuistiMontessori-periaatteiden mukaisesti tavaroita, joita asukkaiden toivotaan käyttävän, aseteltiin avohyllyille, jotta ne olisivat helposti saatavilla. Kaappiratkaisut suunniteltiin osittain ilman ovia ja lisäksi varmistettiin, että kaapin tausta ja hyllyjen reunat ovat eri tummuusasteilta. Tämä mahdollisti sen, että henkilöt, joilla oli hahmottamisongelmia, pystyivät hahmottamaan kalusteen paremmin.
Asukkaiden osallistuminen päivittäisiin toimintoihin oli yksi MuistiMontessori-ideologian perusperiaatteista. Tilojen suunnittelussa varmistettiin, että ne tukivat ja mahdollistivat asukkaiden osallistumisen esimerkiksi pöydän kattaukseen ja pyykkien viikkaukseen. Tenholan asukkaat muodostivat yhteisön, jossa jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä. Tavoitteena oli luoda rauhallinen ja houkutteleva ympäristö, joka auttaisi asukkaita tuntemaan olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi.
Yksi Wilhelmiina Tenholan sisustusprojektin suurimmista ilonlähteistä oli ehdottomasti hoivahenkilöstö. Heillä on asukkaita kunnioittava ja iloinen asenne omaan työhönsä, ja he tekevät työtään suurella sydämellä. Hoitohenkilökunta ei ole vain hoivaajia, vaan myös ystäviä, tukijoita ja ilon tuojia asukkaille. He tuntevat asukkaat läpikotaisin, tietävät heidän mieltymyksensä, harrastuksensa ja tarpeensa. Heidän ammattitaitonsa ja omistautumisensa ovat vertaansa vailla, ja heidän kanssaan oli ilo suunnitella ja toteuttaa sisustusprojekti, joka lopulta muuttui ainutlaatuiseksi Wilhelmiina Tenholaksi.
Wilhelmiina Tenholan sisustusprojekti ei ollut pelkkää suunnittelua ja toteutusta, vaan se oli myös matka asukkaiden toiminnallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Jokainen asukas on ainutlaatuinen ja ansaitsee elää omanäköistään täyttä elämää. Minulle oli upea, palkitseva kohtaaminen muistikodin asukkaan, työuransa sisustusarkkitehtinä toimineen Jussin kanssa. Kun Tenholan johtaja, Hanna esitteli minut hänelle tilojen sisustajana, hän katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Onnittelut!”. Hän kuvaili niin kauniisti tilaa, jossa olimme, että se lämmittää edelleen sydäntäni. Tämän projektin suurin iloni ja palkintoni onkin ollut asukkaiden ja hoivahenkilöstön tyytyväisyys ja ihana palaute sisustuksesta.Tärkeintä minulle tässä projektissa oli tietoisuus siitä, että hyvä ympäristö voi parantaa merkittävästi muistisairaiden asukkaiden elämänlaatua. Tenholan asukkaat voivat elää täysipainoista elämää, kun ympäristö tukee heidän mahdollisimman itsenäistä selviytymistä ja kun muistisairaiden ympärillä on henkilöitä, jotka tukevat ja kannustavat heitä.
Blogin kirjoittaja Tuija Salmi on sisustussuunnittelija ja erikoistunut muistisairaiden ympäristöjen suunnitteluun. Hän toteuttaa kohteet suunnittelusta asennukseen ”avaimet käteen” -periaatteella. Lisäksi Tuija kouluttaa ja konsultoi ympäristön merkityksestä muistisairaalle. Työ on poikinut myös mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten kohteita.
Tuija Salmi, sisustussuunnittelija, esteettömyyskartoittaja (ESKEH)
Muistisairauden erityispiirteet huomioivaa sisustussuunnittelua
Hoivasisustamisen asiantuntija
Tampellan Työhuone Oywww.tampellantyohuone.fi
(Valokuvat: työpajakuva Tuija Salmi, Tuija Salmen kuva: Antti Salmi, muut kuvat: Wilhelmiina)
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
