Keko-valmentaja Sina Tuominen tukee muutosmatkalla ja kannustaa arjessa: ”Olen kehittynyt ohjaamisessa todella paljon”.

Työikäisille kehitysvammaisille ja heidän ohjaajilleen suunnattu Keko-elintapavalmennus antaa osallistujien lisäksi paljon myös mukana oleville omaohjaajille. Oman ryhmänsä kanssa vuonna 2022 valmennukseen osallistunut Sina Tuominen on toiminut Keko-valmentajaparina vuoden 2023 Keko-valmennusryhmille eri puolilla Suomea.

‍Tuominen on ammatiltaan sairaanhoitaja ja työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Laitilan Palkkeessa kehitysvammaisten työtoiminnan ohjaajana. Keko-valmennuksesta Tuominen kuuli ensin siihen osallistuneelta työkaveriltaan, joka kehui kokemustaan.

”Aloimme miettiä omaa asiakaskuntaamme, joka meillä oli suurelta osin vaihtunut. Meille oli tullut nuorempaa väkeä, ja ajattelimme heidän varmasti hyötyvän Keko-valmennuksesta. Päätimme kokeilla keko-valmennusta, vaikka meillä ei ollut suuria ennakko-odotuksia”, Tuominen muistelee.

‍

Hän osallistui oman ryhmänsä kanssa Kekoon vuonna 2022. Valmennukselta Tuominen toivoi ja odotti lähinnä sitä, että hänen asiakkaansa saisivat uusia kokemuksia ja saisivat uusia näkökulmia sekä osaamista tehdä parempia elämäntapoihinsa liittyviä valintoja.

”Aika avoimin mielin lähdimme tähän hankkeseen. Palkkeessa meidän asiakaskuntamme kuuluu toimintakyvyltään ja elämänvaiheeltaan hyvin erilaisia ihmisiä: osa oli tuetusti asuvia, osa asuntolassa asuvia, osa asui yksin. Ikähaarukka oli karkeasti 30-vuotiaasta 50-vuotiaaseen”, hän kertoo.

‍

Osallistujilla oli monenlaisia tavoitteita. Osalla ne liittyivät esimerkiksi hygieniaan, mutta kaikki  halusivat lisätä päivittäin kävelemiensä askelten määrää.  Omaohjaajalla on valmennuksissa merkittävä rooli asiakkaidensa tukijana ja kannustajana muutosmatkalla. Tuominen koki projektin antoisaksi.

”Asiakkaamme saivat Keko-valmennuksesta ihan hirveästi irti. Osalla heistä on vieläkin askelmittarit käytössä, ja niitä seurataan aktiivisesti. Myös kaupassa tuotteista löydettyjä sydänmerkkejä tulee WhatsAppin kautta kuvina. Heillä on jäänyt asioita arkeen”, Tuominen kertoo.

‍

Keko tuo tukea arkeen elämän muutoskohdissa

Sekä omaohjaajana että sittemmin Keko-valmentajaparina toimiessaan Tuomisen mieleen on tullut myös kehitysideoita.

”Olemme miettineet, saisiko valmennusta jaettua enemmän eri elämänvaiheiden mukaan niin, että nuorilla ja vanhemmilla olisi omat ryhmänsä. Tällöin pystyisimme tukemaan muutoksissa vielä paremmin. Kun nuoret itsenäistyvät ja muuttavat omilleen, se on iso askel, samoin kuin eläkkeelle jääminen”, Tuominen miettii.

‍

Hän kokee tärkeänä, että valmennuksella pystyttäisiin tukemaan erityisesti nuoria. Usein nuoret ovat tottuneet joko tuetusti asuntolassa tai vanhempiensa luona asuessaan saamaan ruoan suoraan eteensä, eivätkä ole esimerkiksi oppineet tekemään terveellisiä valintoja ruokakaupassa.

”Puhumme myös puhtauteen liittyvistä asioista, kuten siitä, montako kertaa kuukaudessa pitää vaihtaa puhtaat lakanat, pyyhkeet ja alusvaatteet. Valmennuksessa käydään läpi arjen rytmitystä, kuinka viisi kertaa päivässä toistuvien aterioiden ympärille asiat rytmittyvät”, Tuominen sanoo.

‍

Koulutus vahvisti puheeksi ottamisen taitoa

Eläkeläisille Keko saattaa tuoda arkeen rytmiä tai jopa uuden harrastuksen:

”Valmennuksessa kokeilemme yhdessä uusia asioita: kaikki eivät ole käyneet frisbeegolfaamassa tai kuntosalilla. Yhdessä kokeilun kautta he voisivat saada siitä harrastuksen, johon olisi matalampi kynnys mennä. Toiveena on, että he saisivat liikunnan intoa. Monet jämähtävät eläkkeelle jäätyään helposti sisälle. Mutta jos lähtisikin käymään kävelyllä, kun askelmittari innostaa keräämään askelia”, hän kannustaa.

‍

Tuomiselle Keko-valmennus on ollut ammatillisesti monella tapaa antoisa. Hän sanoo kehittyneensä ohjaajana todella paljon eritoten herkkien asioiden puheeksi ottamisen taidossa.

”Erityisesti ylipainosta, henkilökohtaisesta hygieniasta ja muista vastaavista aiheista puhuminen menee asiakkailla helposti ihon alle. Olen kehittynyt asioiden puheeksi ottamisessa ja siinä, miten motivoidaan positiivisen kautta.”

‍

Tuomisen havainnot ovat tärkeitä ja auttavat ohjaustyössä. Keko-valmennuksissa kerrotaan ensin, miten asiat olisi hyvä tehdä terveyden kannalta oikein. Sen jälkeen yksilöllisissä tavoitekeskusteluissa kysytään, miten asiat ovat asiakkaiden omasta mielestä. Oman näkemyksen kysyminen onkin yleensä helpoin tapa ottaa herkkiä asioita puheeksi.

”Keko-hyvinvointipeli auttaa henkilökohtaisen tavoitteen rakentamisessa. Jos pelissä on vastannut, että syö kaksi kertaa päivässä, voin valmentajana kysyä, miten asia miestäsi sujuu ja toivotko itse siihen muutosta. Silloin he usein myös aika rehellisesti sanovat, että eihän se suju. On helppo lähteä kyselemällä heiltä omia mielipiteitä ja näkökulmia. Aina se on kuitenkin hienovaraista tutkiskelua, miten kenenkin kanssa voi asian ottaa puheeksi.”

‍

Tuominen on iloinen kaikesta Keko-valmennuksessa saamastaan ja oppimastaan, mutta erityisesti häntä ilahduttaa asiakkaiden innostuneisuus.

”Seurantajaksolle siirtyneet asiakkaat tulevat halaamaan ja ovat muutenkin selkeästi innoissaan.” ”Kun työtoimintaan pystyy yhdistämään liikuntaa, miksei sitä yhdistäisi enemmän”

‍

Mukaan avoimin mielin

Tuominen korostaa, että Keko-valmennuksessa osallistumisen kynnystä ei ole: mitään ei tarvitse osata eikä tietää ennen valmennukseen lähtemistä. Mukaan voi tulla avoimin mielin. Elintapavalmennuksessa lähdetään yksilöllisyydestä sekä jokaisen omista kokemuksista ja tavoitteista.

”Osallistujille on kiva, kun asioita tehdään asiakaslähtöistä näkökulmasta. Keko-valmennuksessa korostetaan onnistumisia eikä ketään kritisoida. Tuemme asiakkaita niissä asioissa, joita he itse haluavat muuttaa.”

‍

Ihmiset motivoituvat ylipäätäänkin erilaisista asioista, mutta itse asetettu tavoite helpottaa sitoutumista ja motivoitumistakin. Into tekemiseen pysyy yllä, kun muutokseen on jokin syy.

”Kun motivaatio muutokseen tulee asiakkaalta itseltään, voi ohjaajana vain muistutella, minkä takia se on hänen tavoitteensa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi 8000 askelta päivässä siksi, että ulkoilusta tulee parempi mieli. Silloin voi välillä kysyä, muistatko minkä takia olet halunnut ottaa tämän tavoitteen ja miten ulkoilu sinua hyödyttikään? Vastauksena silloin tulee, että kyllähän se mieltä parantaa”, Tuominen kertoo.

‍

Ryhmällä on myös voimaannuttava rooli: kun joku toinen edistyy ja onnistuu, siitä saa innostusta myös itselleen. Toisten onnistumisista iloitaan aidosti.

Päivärytmi rakentuu työnteon mukaan

Tuomisen oman ryhmän liikuntatuokiot rytmittyvät työnteon mukaan.

”Kun meiltä jäi erityisliikunnan ohjaaja pois, olemme pyrkineet itse pitämään liikuntaa mukana asiakkaidemme arjessa. Kekossa olen havainnut, että suurin osa asiakkaista liikkuu vain vähän. Harvemmassa ovat ne, jotka liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi.”

‍

Tuominen on myös päivätyössään halunnut kannustaa liikuntaan.

”Kun työtoimintaan pystyy yhdistämään liikuntaa, niin miksei sitä tekisi myös vapaa-ajallaan?”

‍

Artikkeli on julkaistu Ketju-lehdessä 2.1.2024. Lue alkuperäinen artikkeli tästä.

‍Teksti: Heidi Lehikoinen, Kuvat: Ulla Arifullen-Hämäläinen

Kiinnostuitko Keko-valmennuksesta?