Finlandia-talo kokosi salin täydeltä ihmisiä kuuntelemaan ja keskustelemaan hyvinvointiyhteiskunnan raikkaista suunnista. Paikalla oli kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjiä, asiantuntijoita ja kehittäjiä sekä ikääntyneitä asukkaita Wilhelmiina Palveluista.
Tilaisuus oli kolmen säätiön yhdessä järjestämä. Säätiöt mielletään helposti etäisiksi ja hieman hahmottomiksi mutta tärkeiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Tilaisuuden järjestäneitä kolmea säätiötä yhdistää halu tehdä konkreettisia asioita, ihmisten hyväksi. Itlan, KAKS:n ja Miina Sillanpään Säätiön toiminnan ytimessä ovat lopulta ihmiset, heidän osallisuutensa ja hyvinvointinsa elämänkulun eri vaiheissa, erilaisiin kuntiin kiinnittyen.
Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus -dialogi
Mediassa puhe hyvinvointiyhteiskunnasta on helposti hyvin kielteistä. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ja sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan tutkija Noora Heinonen esittivät dialogissaan, että moni asia suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ja -valtiossa toimii edelleen. Tuorekirja Hyviä uutisia Suomesta valottaa näitä seikkoja hyvin, niin ihmisten elämän tyytyväisyyden, terveyden, turvallisuuden, työhyvinvoinnin kuin pitkäikäistymisenkin kannalta.
Dialogissa painotettiin pidemmälle kurkottavan hyvinvointiyhteiskunnan vision tärkeyttä. Suomessa olisi tilaus vaalikaudet ylittävälle parlamentaariselle työlle. Noora Heinonen näki tällaisen prosessin itsessään merkityksellisenä.
Yksi asia, joka on yllättänyt Suomea, on väestön ikärakenteen kehitys. Olemmeko heränneet tähän asiaan vasta nyt? Ihmisten eliniän pidentäminen on ollut kaikkialla länsimaissa tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite, niin myös meillä. Nyt kun olemme tässä tavoitteessamme edenneet, mitä aiomme tehdä? Onko pitkäikäistyminen enemmän ongelma kuin mahdollisuus?
Hyvinvointialueiden rooli hyvinvointiyhteiskunnassa on keskeinen. Dialogissa peräänkuulutettiin kustannuskehitystä vakauttavia mekanismeja, samoin kustannustietoisuutta ja kustannusseurantaa.
Tarvitsemme näkemyksen ja mittarit siihen, mikä on menestyvä hyvinvointialue. Sen pääpainona ei voi olla, mitä kustannuksia hyvinvointialueella on, vaan mitä tulokset ovat. Enemmän vakauttavia mekanismeja hyvinvointiyhteiskuntaan ja hyvinvointialueille, vähemmän politiikkaa.
Puolueiden paneelikeskustelu
Puolueiden paneelikeskustelussa hyvinvoinnin suunnista olivat keskustelemassa Sara Seppänen (ps.), Tapani Tölli (kesk.), Paula Risikko (kok.), Isaac Jyväsjärvi (vihr.), Titta Hiltunen (vas.) ja Elisa Gebhard (sd.). Paneelin juontajan toimi Anu Partanen.
Panelisteilta kysyttiin mikä on heille tärkein asia, mitä he haluavat edistää yhteiskunnassa. Osallistujat näkivät tärkeinä muun muassa palveluiden toimivuuden ja ihmisten luottamuksen palvelujärjestelmään, ihmisten toimintakyvyn ylläpidon sekä kokonaisturvallisuuden. Nuorten mielenterveyshaasteet ja ratkaisut niihin olivat vahvasti esillä.
Ihmisillä tulee olla omaa vastuuta hyvinvoinnistaan, mutta selvää on, että yhteiskuntaa ja sen palveluita tarvitaan tilanteissa, joissa ihmisen ja hänen lähipiirinsä tuki ei riitä.
Poliitikot keskustelivat myös siitä, miten kaikki ihmiset saadaan pysymään osana yhteiskuntaa koko elämänkulun ajan. Varhaista tukea tarvitaan, myös lasten vanhemmille. Panelistit korostivat yhteisöllisyyden merkitystä ja toivoivat asennemuutosta, jossa kaikkien mukaan ottaminen nähdään tärkeänä.
Mistä löytyisi tulevaisuuden uskoa? Moni keskustelijoista katsoi, että negatiivisessa ilmapiirissä ei tahdo syntyä uusia innovaatioita, mitä hyvinvointiyhteiskuntakin tarvitsee. Tulevaisuuden usko ja luottamus on tärkeää myös hyvinvointialueilla ja kunnissa.
Viime aikoina mediassa on ollut paljon keskustelua läheishoivasta ja sen sukupuolittumisesta. Panelistit katsoivat, että hyvinvointiyhteiskunta ei toimi ilman naisten merkittävää roolia ja osallisuutta työelämässä.
Hyvinvointiyhteiskunnan visiossa painaa paljon nuorten asema. Nuoriin tulee panostaa. On pidettävä huolta siitä, että Suomi pysyy vetovoimaisena. Miten varmistamme, että Suomessa on mahdollista rakentaa uraa tasapainoisesti, ja myös mielenterveydestä huolehtien.
Vastakkainasettelut ovat repiviä; tarvitsemme yhdistäviä asioita ja toistemme tukea. Teknologiassa Suomi on ollut maailman edistyksellisimpiä maita. Kuitenkin tekoäly ja teknologia ovat hyvinvoinnissa tukena, niiden rinnalla tulee aina kulkea ihmisten oma näkökulma ja tarpeet.
Lopuksi todettiin, että maailman onnellisimman kansan tulisi lopettaa valittaminen!
Emilia Kujalan puheenvuoro mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja yhteiskunnan rakenteista sekä suorituskeskeisyydestä
Mikä yhteiskunnassamme aiheuttaa sen, että ihmiset uupuvat? Pitäisikö korjata toimintaympäristöä ja muuttaa ajattelutapoja, jos yhä useampi voi huonosti ja jaksamisen ongelmat ovat toistuvia? Antaako yhteiskunta signaaleja, että vika on yksilössä, jonka tulee kehittyä jatkuvasti ja tsempata vielä vähän?
Emilia Kujalan viesti oli selkeä. Yhteisöjen pitäisi sallia se, etteivät kaikki ole aina parhaimmillaan. Meillä on lupa olla myös tavallisia ja keskinkertaisia. Vaikuttava tulos syntyy yhteisellä tekemisellä, johon kuuluvat yksilö ympäristöineen. Yksilö ja rakenteet eivät kuitenkaan ole vastakkaisia vaan on eri tasoja, jotka läpileikkaavat koko yhteiskunnan.
Nuoret vai vanhat – yhdessä tai erikseen?
Iltapäivällä pidettiin kunkin säätiön oma seminaariohjelma. Miina Sillanpään Säätiön iltapäiväseminaarissa jatkettiin sukupolvibarometrin herättämää keskustelua sukupolvien välisestä yhteistyöstä, sukupolvisolidaarisuudesta sekä osallisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnassa.
Säätiön osuudessa kysyttiin: Nuoret vai vanhat – yhdessä tai erikseen? Tammikuussa julkaistun sukupolvibarometrin tuloksien mukaan 90% suomalaisista toivoo lisää vuorovaikutusta ikääntyneiden ja nuorten välille. Lisäksi 90% oli sitä mieltä, että nuorempien olisi tärkeää oppia vanhemmiltaan. Iltapäivän osuudessa pohdittiinkin eri puheenvuoroissa, mitä hyötyjä eri sukupolvien yhteisellä toiminnalla voisi tuoda ja miten saisimme enemmän arkeen kohtaamisia ja vuorovaikutusta eri sukupolvien välille.
Jokainen ihminen kaipaa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta. Kolmas sektori tekee jo töitä ihmistä lähellä ja lisää ymmärrystä ihmisten arjesta. Jos Miina Sillanpää eläisi, hän epäilemättä heittäisi meille haasteen siitä, miten voimme vahvistaa kaiken ikäisten, ja myös iäkkäiden ihmisten, osallisuuden kokemusta.
Sukupolvibarometrin tuloksia ja keskustelua
E2 Tutkimuksen Karina Jutila esitteli sukupolvibarometrin tuloksia ja johdatteli keskusteluun. Sukupolvibarometrin tulosten esittelyn lomassa heitettiin ilmaan kysymys siitä, miksi emme hyödynnä eri ikäisten voimavaroja ja vahvuuksia enemmän? Hoivavastuun tulisi jakautua tasaisemmin, eikä vastuuta voi sysätä yksin naisille. Myös naisten taloudellisen turvan takaaminen ikääntyessä on tärkeää. Kaikki tarvitaan mukaan työelämään. Työkuormaan ja omaishoitajien uupumisen ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota. Tässä kansalaisjärjestöillä on arvokasta kokemusta ja osaamista.
Työelämään tarvitaan joustavuutta ja merkityksellisyyttä. Ikääntyneille ehdotetaan usein vapaaehtoistyötä, mikä tulisi brändätä uudelleen. Vapaaehtoistyö on arvokasta ja vaikuttavaa. Se on osoittanut voimansa niin mielenterveyden tuessa kuin yhteisöllisyyttä lisäävänä ja yksinäisyyttä ehkäisevänä ryhmätoimintana.
Eri sukupolvien kanssakäyminen tuottaa monenlaisia hyötyjä. Ikääntyneiden ihmisten elämäntarinat antavat perspektiiviä nuoremmille heidän tehdessään erilaisia valintoja. Ikääntynyt ihminen voi elämänkokemuksillaan tuoda mittasuhteita siihen, mihin käytetään aikaa ja mikä on oikeasti tärkeää. Yhteiskunnan resilienssi ja kriisinkestävyys tarvitsevat tätä vuorovaikutusta. Myös ikääntyneillä on paljon opittavaa nuoremmilta esimerkiksi luovuudessa ja ongelmanratkaisukyvyssä.
Sukupolvitajusta sukupolvisolidaarisuuteen – Sosiaalisesti kestävä Suomi
Gerontologian dosentti ja pian Miina Siilanpään Säätiöllä TKIO-toiminnan kehitysjohtajana aloittava Jari Pirhonen puhui sukupolvisolidaarisuudesta. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat ja on tärkeää kehittää sukupolvitajua ja -solidaarisuutta. Herättelevän puheenvuoron pitänyt Pirhonen peräänkuulutti yhdessä tekemistä ja empatiaa toisia kohtaa. On osattava ajatella asioita myös toisen ihmisen lähtökohdista ja näkökulmasta. Ymmärrystä lisäämällä otamme huomioon eri ikäryhmät ja heidän tarpeensa, sekä lisäämme osallisuuden kokemusta.
Ikääntyneet tutkimusten mukaan pelkäävät toimijuuden ja osallisuuden menettämistä. Miten voimme ratkaista tätä haastetta? Ihminen ei ole desimaali eikä luku, hän on tarina.
Sukupolvitaju läpileikkaa yhteiskunnan toiminnot. Esimerkiksi kaavoituksessa on syytä selvittää, syrjiikö tehtävä päätös jotain ikäryhmää ja sen tarpeita. Kohtaamisia voidaan rakentaa arjessa helposti, kun olemassa olevia asioita yhdistellään uusin tavoin.
Kohtaamisia voisi mahdollistaa nuorisotalojen avaamisella myös vanhustentoimintaan – tai jopa yhdistämällä nämä kaksi toimintoa yhdeksi. Näin eri ikäiset saavat luontevan kohtaamispaikan yhdessä tekemiselle ja ikäsiiloja voitaisiin poistaa.
Kohtaamisia elämänkulussa -paneelissa yhteistyöstä nuorten ja ikääntyneiden välillä
Iltapäivän paneelikeskustelussa ylisukupolvisesta yhteistyöstä olivat keskustelemassa Helsingin vanhusneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo-Liisa Kangasniemi, Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton Alueellisen osallisuuden asiantuntija Sara Nyman ja Mikkelin vanhusneuvoston jäsen Hannu Karttunen.
Minkälaista voisi olla yhteistyö ikääntyneiden ja nuorten kesken kunnallisessa ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa? Suomessa nuorisovaltuustot ja vanhusneuvostot ovat olleet perinteisiä vaikuttamisen paikkoja. Voisiko näiden välille löytää yhteistä tekemisen ja vaikuttamisen paikkaa?
Panelistit keskustelivat asiasta ja toivat esiin omia kokemuksiaan. Keskustelijoiden puheenvuoroista välittyi, että toiminta on varsin ikäsiiloutunutta, mutta tahtoa sukupolvia yhdistävään toimintaan ja yhteistyöhön on.
Yhteisiä elementtejä löytyy myös tahtotilasta. Kaikki panelistit haluavat rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja hyviä, elinvoimaisia kuntia. Ikäsiiloista päätöksenteossa ja vaikuttamisessa tulisi päästä eroon ja kaikkien kokemuksia tarvitaan antamaan asioille laajempaa ymmärrystä ja perspektiiviä.
Yleisökeskustelussa nostettiin esille käytetyn puheen negatiivisuus ja sanavalinnat. Media vaikuttaa asenteisiin. Vastuun sysäämisen ja vastaavien kielikuvien sijaan tulisi miettiä ikääntymistä koskevan mediakuvaston monipuolistamista. Tarvitaan myönteisiä esimerkkejä ikääntyneistä elämän eri sektoreilla, myös työelämässä. Heräsi myös ajatus siitä, että kunnissa ja hyvinvointialueilla on tärkeää tietoisesti kehittää sukupolvitajua ja sukupolvisolidaarisuutta sekä näitä koskevia käytäntöjä kaikissa toiminnoissa ja päätöksenteon valmistelussa. Rakennammeko näillä päätöksillä ikäeriytymistä vai sukupolvien välistä yhteyttä?
Kohti ikäviisasta yhteiskuntaa
Soile Kuitunen painotti loppupuheenvuorossaan ikäviisautta ja ikäempatiaa koko yhteiskuntaan. Tämä ei tarkoita pelkästään julkisen sektorin toimintaa ja palveluita vaan ajattelutapojamme ja asenteitamme kokonaisuudessaan. Ikä on vain harvan suomalaisen mielestä ihmistä erittäin paljon määrittävä tekijä. Enemmän merkitystä on perhesuhteilla, työllä, terveydellä ja hyvinvoinnilla.
Ikäviisasta yhteiskuntaa voisi toimintaterapeutti Henna Jalovaaran ajattelua soveltaen ripotella koko yhteiskuntaan, sekä kehittää ja ottaa käyttöön toimintoja, jotka eivät ole eriytyneesti vain tietyn ikäisille suunnattuja. Ikäviisaassa yhteiskunnassa olisi empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan, ja jokaisen voimavarat, osaaminen ja elämäntarina koettaisiin kiinnostavina ja tärkeitä. Ikäviisas yhteiskunta vaalisi hyvää ikääntymistä ja tunnistaisi sen tukemiseen parhaimpia keinoja, ja hyödyntäisi niitä.
Tutustu tästä tarkemmin sukupolvibarometriin ja sen teemoihin.
Jatkamme keskustelua sukupolvibarometrin aiheista myös SuomiAreenassa 25.6.2025!
Raikkaita suuntia -tilaisuuden Miina Sillanpään Säätiön iltapäivän osuus oli osa Miina Sillanpään Tulevaisuusakatemiaa. Tulevaisuusakatemian tilaisuuksia on luvassa vielä lisää tänä vuonna. Seuraa viestintäämme ja pysyt ajan tasalla!
