Artikkeli on julkaistu Kehitysvammaliiton Ketju -lehdessä 4/2019
Vierivä kivi ei sammaloidu -sananlasku on kuvaava ilmaisu aktiiviselle toiminnan kehittämiselle. Kehittäminen saa uusia ulottuvuuksia, kun sitä uskalletaan tarkastella erilaisista näkökulmista. Näin kävi myös Keko-kuntoutuksessa, jossa kuntoutujien ja hammaslääketieteen opiskelijoiden yhteinen oppiminen loi uudenlaisia käytänteitä.
Miina Sillanpään Säätiö on toteuttanut Keko-kuntoutusta eli aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden toiminta- ja työkykyä ylläpitävää ja edistävää kuntoutusta jo vuodesta 2001. Tänä vuonna toivotimme tervetulleeksi 76:n Keko-kuntoutusryhmän. Kuntoutuksen pääteemoina ovat fyysinen aktiivisuus, ravitsemus ja itsestä huolehtiminen.
Keko-kuntoutuksessa uusien toimintatapojen kokeilu on osa aktiivista kehittämistä. Itsestä huolehtimisen osuudessa kuntoutujilta nousi tarve painottaa suunterveyden harjoittelua. Suunterveys onkin osa koko kehon terveyttä sekä hyvää elämänlaatua. Sen ohjaamisen kehittämiseen Keko-kuntoutus löysi Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoista molempia hyödyttävän yhteistyömahdollisuuden. Ryhmä neljännen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoita suunnitteli Keko-kuntoutujille suun terveyttä edistävän toimintarastiradan. Yhteiskokeilu muodostui nopeasti toimivaksi käytänteeksi, todettiin Miina Sillanpään Säätiöstä.
Oppi konkretisoituu toimintarasteilla
Opiskelijoiden kanssa läpikäytävät toimintarastit ovat oppimistilanne sekä kuntoutuksen osallistujille että opiskelijoille. Opiskelijat saavat kokemuksen erityisryhmien kohtaamisesta ja ohjaamisesta. Kuntoutujat saavat ajantasaista tietoa sekä yksilöllistä ohjausta ja käytännön harjoittelua suun hoitoon. Kuten muutenkin Keko-kuntoutuksen aikana, myös suun terveyden ohjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että osallistujilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. Kuntoutuksessa käytössä olevat menetelmät sisältävät paljon erilaisia tehtäviä ja aktiivista toimintaa, joiden avulla tieto konkretisoituu.
Toimintarasteilla syntyi monia oivalluksia ja kohdattiin yllättäviäkin tilanteita. Opiskelijat oppivat, että selkokieli, rauhallinen eteneminen ja kokeilumahdollisuuksien tarjoaminen on tärkeää erityisryhmien kanssa työskennellessä. Toimintaympäristö mahdollisti välittömän tunnelman, jolloin kuntoutujat uskaltautuivat kysymään omaan suun terveyteen liittyviä asioita.
Toimintarasteilla pohdittiin, mitkä ruoka-aineet ovat suun terveyden kannalta hyviä valintoja ja mitkä huonoja. Jokainen pääsi harjoittelemaan hampaiden harjausta ja hammasvälien puhdistusta ison hammasmallin kanssa. Tärkeää keskustelua käytiin erilaisista hammasharjoista ja hammastahnan käytöstä. Kuntoutujat saivat myös tutkia hammasmalleja ja nähdä, kuinka reikä hampaassa kehittyy pienestä isoksi ja kipeäksi. Monille sokerin määrän arvioiminen oli vaikeaa, koska sokeri ei näy esimerkiksi limussa tai karkkipussissa, joten tästäkin keskusteltiin käytännön esimerkkien avulla. Yhdessä tekeminen ja aito kohtaaminen huipentui plakkitablettien pureskeluun, joka toi esille hampaisiin jääneen lian. Tämän jälkeen hampaat harjattiin yhteistuumin puhtaaksi.
Vinkkejä suun terveydenhoitoon
Hammaslääketieteen yhteistyöstä vastaava yliopistonlehtori Aura Heimonen antoi vielä vinkkejä suunterveyteen liittyen. Hampaiden harjaaminen aamuin illoin fluorihammastahnaa käyttäen ehkäisee hampaiden kiinnityskudossairauksia sekä reikiintymistä. Sähköhammasharja puhdistaa hampaat tavallista hammasharjaa tehokkaammin. Mikäli kehitysvammaisen henkilön kyky huolehtia suun ja hampaiden puhdistuksesta on heikentynyt, on läheisten ja hoitohenkilökunnan apu suun puhdistuksessa tärkeää.
Säännölliset ruoka-ajat, sokerin välttäminen ja veden käyttäminen janojuomana edistävät suun ja hampaiden terveyttä. Limut, mehut, energiajuomat ja makeiset ovat haitallisia hampaille. Ksylitolituotteita on suositeltavaa käyttää aterioiden jälkeen, sillä päivittäinen ksylitolituotteiden käyttö vähintään kolme kertaa päivässä aterian jälkeen vähentää hampaiden reikiintymistä. Tupakointia sekä alkoholin runsasta käyttöä tulisi välttää, sillä ne vaikuttavat haitallisesti suunterveyteen. Tupakointi altistaa hampaiden kiinnityskudossairauksille ja lisää suusyövän riskiä. Alkoholijuomat sisältävät sokeria ja ovat happamia, minkä vuoksi ne lisäävät riskiä hampaiden reikiintymiselle ja hampaan pinnan liukenemiselle eli eroosiolle. Lisäksi alkoholi on suusyövän riskitekijä. Säännöllinen suun ja hampaiden tutkimus ja hoito hammaslääkärissä on tärkeää. Vastaanotolla suun terveydenhuollon ammattihenkilöt antavat myös ennaltaehkäiseviä vinkkejä suunterveyden ylläpitoon liittyen.
Teksti: Virpi Annaniemi, Tomi Nevalainen, Annika Slunga, Miina Sillanpään Säätiö sekäAura Heimonen, Helsingin Yliopisto.
