Marraskuu 2018

Leila ja Aino istuvat ikkunan edessä höyryävän kuumat teekupit käsissä ja villasukat jaloissa. He ovat juuri tulleet takaisin sisään. Yhdessä ulkoillessaan ja pakkasen kipristellessä poskipäissä, he olivat ihmetelleet kuuraisen luonnon valmistautumista talveen. Aino oli lupautunut tulemaan vielä teelle lämmittelemään ennen kuin lähtisi hakemaan puolisonsa kotiin päivätoiminnasta. Leilan mies puolestaan oli parhaillaan lyhytaikaisella jaksolla hoitolaitoksessa.Molemmat katselevat ikkunasta ulos kuuraista maata ja huokaisevat tyytyväisenä. Kuu kiurusta kesään -luontoryhmän tapaamiset päättyivät pari kuukautta sitten, mutta nämä ryhmässä tutustuneet ystävykset ovat jatkaneet toistensa näkemistä aktiivisesti. Yhteisiä luontoretkiä on tehty säännöllisesti ystävyyden samalla syventyessä. Aino sanoittaa Leilan ajatukset ääneen. ”Oli kyllä onni, että osallistuttiin tähän ryhmään. Oltaisiinkohan me koskaan muuten tavattu? Tai opittu näkemään ympärillä olevaa luontoa arjen tukijana ja voimavarana?”

Ainon sanoja myötäillen Leilalle tulee mieleen Minun ystäväni -runo. Hän alkaa tapailemaan sanoja ”Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka…”. Kumpikaan naisista ei saa runon jatkoa mieleensä yrityksistä huolimatta. Aino alkaa nauraa ja sanoo ”vaikka me silloin ryhmäkertojen alkuun sitä tablettia vieroksuttiinkin, niin otetaanko se silti nyt esille ja katsotaan, löydetäänkö sieltä jatkoa runolle. Tehdään sitten vielä yhdessä yksi tietovisa Kuu kiurusta kesään -luontosivustolta. Sen jälkeen minun täytyy lähteä.”

Tottunein käsin he avaavat tabletin ja löytävät runon sanat internetistä ennen kuin jatkavat luontosivustolle – jonne huomaavatkin tulleen lisää sisältöä. Innolla he tutustuvat uusiin tarinoihin ja kuvagallerioihin. Samalla he päättävät, että seuraavalla sovitulla tapaamiskerralla, he voisivat uusien talvikuvien avulla tarinoida jouluisista muistoistaan yhdessä puolisoidensa kanssa.Kuu kiurusta kesään – elinvoimaa luonnosta ikääntyneiden omaishoivaan 2017–2019 on Miina Sillanpään Säätiön hanke, joka edistää ikääntyneiden omaishoitoperheiden hyvinvointia elvyttävän ja tarinallisuuteen perustuvan luontotoiminnan avulla. Hankkeen toteutusmuotoja ovat Nautitaan luonnosta -ryhmät ja internet-osoitteeseen rakentuva luontosivusto sekä tarinatyöpajat. Hanketta tukee Sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla.