Miina Sillanpään Säätiön kehittämispäällikkö Helena Launiainen kirjoittaa blogissaan asumisen ja ympäristön merkityksestä ikääntyvien hyvinvoinnille ja toimintakyvylle.

Koti- ja elinympäristö vaikuttaa merkittävästi ihmisen toimintakykyyn. Elämme jatkuvassa yhteydessä ympäristömme kanssa, joka edistää tai estää selviytymistä ja osallistumista arjessa. WHO:n (2017) mukaan jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus pitkään ja toimintakykyiseen elämään. Tämä ei ole kiinni vain yksilöstä itsestään, sillä toimintakyky muodostuu yksilön sisäisten tekijöiden ja ympäristön välisessä dynaamisessa vuorovaikutuksessa. Ympäristöllä tarkoitetaan tällöin fyysisiä ominaisuuksia laajempaa sosiaalista, emotionaalista ja toiminnallista kontekstia, joka käsittää muun muassa asenteet ja arvot, tuen ja keskinäiset suhteet sekä hallinnon, politiikat ja näitä toteuttavat palvelut (WHO, 2018). Koti muodostaa edelleen muusta elinympäristöstä erottuvan kokemuksellisen ja elämyksellisen ympäristön. Ihmiset rakentavat kotiaan ajan oloon, ja näin koti heijastelee elämäämme ja tarinaamme. Kokemus kodista on myös yksilöllinen ja ainutkertainen.

Miina Sillanpään Säätiö on tehnyt pitkään tutkimus- ja kehittämistyötä toimintakykyyn ja ikäihmisten hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden parissa. Sairauskeskeisen ajattelun sijaan toiminnassa korostetaan terveyttä, hyvinvointia ja osallistumista edistäviä lähestymistapoja. Esimerkiksi ikääntyvien asumista tarkastellaan Maailman terveysjärjestön (WHO, 2018) ikäystävällisyyden avulla, jonka mukaan optimaaliset ympäristöt edistävät ikääntyneiden ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja ihmisten osallistumista. Mutta millaisia ominaisuuksia nämä ympäristöt sisältävät?

Säätiön Merkityksellistä elämää omassa kodissa -hankkeessa etsittiin ratkaisua edellä olevaan kysymykseen palvelukokemuksen yhteiskehittelynä ikääntyneiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhdessä luotiin kuva ikääntyvien ihmisten elämäntilanteet ja tarpeet huomioon ottavasta asumisesta, jossa laadukas ja toimintakykyä edistävä asuminen pohjautuu ikääntyvien perustarpeisiin vastaamiseen. Hankkeessa jäsentyi viidentyyppisiä tarpeita, jotka ovat: hyvinvoinnin perusta, turva ja suoja, yhteenkuuluminen, arvokkuus ja merkityksellinen toiminta.

Hyvinvoinnin perusta muodostaa merkityksellisen asumisen kivijalan ja sisältää ikääntyneen terveyden ja hyvinvoinnin perustarpeisiin vastaamisen. Sosiaalinen ympäristö pitää huolta sekä tarjoaa apua ja hoivaa ikääntyneen tarpeiden mukaisesti. Kodin aistimaailma luo hyvää oloa ja tukee vaivatonta arkea. Fyysinen ympäristö tukee henkilön toimintakykyä ja kodin luontoyhteys tarjoaa elpymis- ja virkistymismahdollisuuksia.‍

Turvallisuus ja suojaisuus liittyvät jokaisen tarpeeseen kokea olonsa fyysisesti ja emotionaalisesti turvalliseksi. Fyysisesti turvallinen ympäristö on esteetön, saavutettava ja hallittavasti muuttuva. Tuttu ja toiminnallisesti sujuva elinympäristö tukee myös ikääntyneen arkea helpottavia rutiineja. Suojaisa koti tarjoaa yksityisyyttä, ennustettavuutta ja mielenrauhaa. Ympäristön tutut ihmiset ovat luotettavia ja toimivat ennakoitavasti.

Yhteenkuuluminen tarkoittaa kokemusta siitä, on osa ympäröivää yhteisöä tai ryhmää. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla huomatuksi ja kuulluksi sekä kokea läheisyyttä, välittämistä ja yhteyttä muihin. Olennaista kuitenkin on, että yhteisöllisyys ei ole pakotettua vaan lähtee kunkin tarpeista, jolloin jokaisella on myös oikeus olla yksin.‍

Arvostus tarkoittaa, että ikääntynyt kokee itsensä arvokkaana juuri sellaisena kuin on. Sosiaalinen ympäristö henkii arvostusta ja kunnioitusta. Itsemääräämisoikeus säilyy ja ikääntynyt tekee elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä. Hänen mielipidettään kysytään ja sitä arvostetaan. Elinympäristö tukee myös jokaisen minuutta (”lupa olla minä”).

Merkityksellinen toiminta tuo elämänsisältöä ihmisen arkeen. Ikävuosien karttuessa tarve itselle tärkeään, tavoitteelliseen ja merkityksellisyyttä tuovaan toimintaan säilyy, vaikka toiminta itsessään muokkautuu henkilön toimintakyvyn ja elinympäristön mahdollisuuksien mukaan. Ihminen ei ole myöskään koskaan liian vanha oppimaan ja iloitsemaan oppimastaan. Merkityksellisen elämän ympäristöt mahdollistavat ikääntyneille niiden asioiden tekemisen, joita he pitävät arjessaan tärkeinä.

Yhteenvetona tuokiokuva ikääntyneiden tarpeisiin vastaavasta koti- ja elinympäristöstä Merkityksellistä elämää omassa kodissa -hankkeen pohjalta.

‍”Ikääntyvän merkityksellisen elämän mahdollistaja”

Luontonäkymällä oleva urbaani koti sijaitsee turvallisessa elinympäristössä, jossa on joustavat ja helpot kulkuyhteydet. Koti on esteetön, häiriötön ja tarpeiden mukaan muunneltava. Kotiympäristö on tuttu ja suojaisa, ja siellä olevat ihmiset toimivat ennakoitavasti. Elinympäristössä on paikkoja luontaiseen kanssakäymiseen muiden kanssa silloin, kun sitä toivoo. Kodin lähellä on tilaa myös läheisten tulla ja yöpyä.

Moninaisuus on rikkautta ja teknologia tarjoaa mahdollisuuksia rengin roolissa. Rikastetun asumisen palvelut, kauppa-asioinnista aina terveyspalveluihin, toimivat kokonaisuutena ja tulevat tarvittaessa kotiin. Merkityksellisen elämän mahdollistava asuminen sisältää monipuolista eri-ikäisiä yhdistävää toimintaa ja uuden oppimista naapurustossa, jossa apua tarjotaan toinen toiselle. Kukaan ei jää yksin.

‍Tutustu Miina Sillanpään Säätiön Merkityksellistä elämää omassa kodissa -hankkeen raporttiin, joka käsitteli tulevaisuuden asumista ja palveluja ikäystävällisessä ympäristössä.

Lähteet:

WHO. 2017. Intergratated care for older people. Guidelines on community-level interventions to manage declines in intrinsic capacity. World Health Organization. Switzerland, 2017.

WHO. 2018. Ageing and Life-couse. What is Healthy ageing? http://www.who.int/ageing/healthy-ageing/en/