Julkaistu 25.8.2020
Blogin kirjoittajina Miina Sillanpään Säätiön hankekoordinaattori Päivikki Paakkanen ja tutkimuspäällikkö Anne Rahikka
Perheväkivalta on ollut esillä viime aikoina monessa eri mediassa, kuten TV:n ajankohtaisohjelmissa ja lehtiartikkeleissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti naisiin kohdistuvan väkivallan esille elokuun kuukausiliitteessään. Väkivalta on laaja ja yhteiskunnan monia eri rakenteita koskettava aihe. Tämän johdosta on tärkeää, että väkivallasta puhutaan ja sitä tarkastellaan eri näkökulmista. Usein vähemmälle huomiolle jää väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä työ väkivallan ehkäisemiseksi. Kaikki tarvitsevat tukea, niin uhrit kuin tekijätkin. Pohdimme tässä kirjoituksessa omaishoitosuhteessa tapahtuvaa kaltoinkohtelua väkivallan tekijän näkökulmasta ja ennaltaehkäisevän työn mahdollisuuksia ikääntyneissä omaishoitoperheissä.
Vanhusten kaltoinkohtelu on vaikea ja sensitiivinen aihe, joka hyvin usein jää piiloon. Monet väkivaltaa kokeneet iäkkäät eivät kerro kokemuksistaan kenellekään. On myös hyvin inhimillistä epäillä omia kokemuksiaan tai havaintojaan. Vanhuksella voi olla myös huoli siitä, että tilanne pahenee, jos hän kertoo jollekin. Yhteiskunnan rakenteitten tulisi helpottaa asiasta puhumista ja jokaisella meistä tulisi olla kyky ottaa asia puheeksi ja puuttua siihen. Mitä aiemmin, sen parempi. On tärkeää kehittää ennaltaehkäisevän työn muotoja, jotta kaltoinkohteluun voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa ja vähentää väkivaltaista käyttäytymistä sekä sen aiheuttamia ongelmia. Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta ja kaltoinkohtelu voi olla fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, hoidon tai avun laiminlyöntiä tai taloudellista hyväksikäyttöä. Väkivalta voi olla tahallista tai täysin tahatonta.
On arvioitu, että koronasta aiheutuneet poikkeusolot ovat lisänneet väkivallan riskiä, myös omaishoitoperheissä, joissa väkivaltaa ei ehkä aiemmin esiintynyt. Kotiin eristäytyminen ja omaishoitajan uupuminen lisäävät läheisen riskiä joutua kaltoinkohdelluksi. Kevään 2020 aikana eräänä omaishoitoperheitä kuormittavana tekijänä oli tukipalveluiden puuttuminen. Omaishoitosuhteessa väkivaltainen käyttäytyminen puolustuskyvytöntä ja riippuvuussuhteessa olevaa hoidettavaa kohtaan on aina otettava vakavasti. Jos väkivallan tekijä on oma läheinen, siihen puuttuminen on erityisen haastavaa, koska perheen sisällä tapahtuvia asioita on Suomessa totuttu pitämään hyvin yksityisinä. Lisäksi lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein suuri häpeä.
Väkivaltaista käyttäytymistä on kuitenkin mahdollista muuttaa oikea -aikaisten tukitoimien avulla. Maailmanlaajuisesti on kehitetty vanhuksille yhä enemmän samankaltaisia palveluja ja tukitoimia kuin pahoinpidellyille naisille. Ne tarjoavat väkivaltaa kokeneille henkilöille mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia, kerätä voimia peloista ja ahdistuksesta selviytymiseen sekä nostaa itsekunnioitustaan. Yhtä tärkeää olisi kehittää palveluita väkivallantekijöille. He tarvitsevat mahdollisuuden tulla kuulluiksi, sekä saada apua, tukea ja välineitä lopettaa väkivaltainen käyttäytyminen. Hyssyttelyn ja väkivaltaisen kulttuurin hyväksymisen sijaan väkivallasta tulisi voida puhua avoimesti ilman syyllistämisen pelkoa.
Ihmisen ikääntyminen sekä erilaiset sairaudet voimistavat fyysisen ja henkisen väkivallan vaikutusta terveyteen. Saattaa olla, että vanhuksella ei ole tarpeeksi tietoa ja osaamista etsiä auttavia tahoja. On myös hyvin mahdollista, että väkivaltainen henkilö on vanhuksen ainoa seuranlähde. Näistä ja monista muista seikoista johtuen vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen liittyy paljon ongelmia, joita vanhustyön ammattilaiset kohtaavat työssään ilmenevissä erilaisissa väkivaltatilanteissa. Ei ole välttämättä helppoa löytää tasapaino vanhuksen itsemääräämisoikeuden ja väkivallan lopettamisen välttämättömyyden välillä.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää lisätä omaishoitoperheiden kanssa työskentelevien henkilöiden osaamista kaltoinkohtelun riskien tiedostamiseksi, tunnistamiseksi ja puheeksi ottamiseksi. Lisäosaamista tarvitsevat ikääntyneiden parissa jo työskentelevät ammattilaiset kuten myös tulevat alan ammattilaiset ja omaishoitoperheitä kohtaavat vapaaehtoiset.
Monet järjestöt tekevät töitä väkivaltaisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi ja kehittävät auttamismuotoja niin uhreille kuin tekijöille. Tänä keväänä on alkanut uusi Tunne voimavarasi -kehittämishanke, jonka tehtävänä on auttaa ikääntyviä omaishoitajanaisia, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Hankkeessa edistetään naisten hyvinvointia ja jaksamista sekä ehkäistään omaishoitosuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua. Tavoitteena on myös, että järjestötyöntekijöiden, vapaaehtoisten sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tieto ja osaaminen väkivallan tunnistamiseksi, kohtaamiseksi ja puheeksi ottamiskesi lisääntyvät. Tunne voimavarasi on sosiaali- ja terveysministeriön tukema kehittämishanke vuosille 2020–2022. Kyseessä on Miina Sillanpään Säätiön, Maria Akatemian, Kuntoutussäätiön ja Omaishoitajaliiton yhteishanke, jota koordinoi Miina Sillanpään Säätiö.
Lisää tietoa aiheesta löytyy Tunne voimavarasi -hankkeen omilta nettisivuilta: www.tunnevoimavarasi.fi
