Omaishoito ja läheishoiva ovat nyt paljon esillä mediassa ja syystä; väestön ikääntyminen, terveydenhuollon leikkaukset ja henkilöstövaje, laitospaikkojen vähentyminen sekä palveluiden saatavuusongelmat sekä niiden siirtyminen kotiin, lisäävät omaisten ja läheisten tekemää hoivaa ja huolenpitoa. Käytännössä läheisestä huolehtiminen voi tarkoittaa mm. ikääntyneen muistisairaan vanhemman kauppa-asiointia ja edunvalvontaa, huolehtimista masentuneen sisaruksen talousasioista tai oman vammaisen lapsen kokonaisvaltaista hoitamista. Hallituksen leikkaukset osuvat myös omais- ja läheishoivaan, jolloin huoli herää myös läheisistä: kuinka voimme huolehtia niiden hyvinvoinnista, jotka huolehtivat läheisestään.

Hyvinvointialueen kanssa virallisesta omaishoitajuudesta on sopinut Suomessa noin 50 000 henkilöä. Työikäisiä heistä on noin 21 800 ja heistä 61% käy töissä omaishoidon lisäksi. Luvut kertovat niin omaishoidon sitovuudesta kuin myös vaikeudesta sovittaa työtä ja omaishoitoa yhteen.

Joka kolmas työssäkäyvä, eli noin 700 000 henkilöä, huolehtii läheisestään työn ohessa ilman virallista omaishoitajuutta. Epävirallisempi ja usein ihmissuhteeseen vahvasti kytkeytyvä hoiva ja huolenpito jää monelta tunnistamatta. Sitovuudeltaan ja kuormittavuudeltaan se voi kuitenkin olla raskasta, ilman virallista hoivastatusta. Kuvaavaa on ehkä se, että läheishoivaan liittyvää elämänvaihetta kuvataan toisiksi ruuhkavuosiksi tai tuplatyövuoron tekemiseksi.

‍

Työuupumisen ja kulttuuristen sidonnaisuuksien ristipaineessa

Työn ja läheishoivan yhteensovittamisen haasteet näyttäytyvät moninaisina ja ilmiönä heijastuvat laajalle. Vaikutukset näkyvät niin yksilö-, perhe-, kulttuuri- kuin rakenteellisellakin tasolla ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Tutkimusten valossa työn ja läheisestä huolehtimisen ristipaine voi aiheuttaa uupumista ja siten työssäjaksamisen haasteita. Työuupumus, runsaat poissaolot tai työn pirstaleisuus jaksamisen haasteiden takia vaikuttavat ansiotuloihin sekä eläkekertymään. Tilanteella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Työllisten määrän vähentyessä työnantajien onkin mietittävä erilaisia ratkaisuja siihen, kuinka he pystyvät osaltaan huolehtimaan työntekijöidensä hyvinvoinnista ja varmistamaan työkyvyn säilymisen ja työnteon mahdollistamisen. Palvelumme eivät myöskään pysty kantamaan sitä hoivataakkaa mikä syntyisi ilman omais- ja läheishoivaajia.

Vaikka sukupuoliroolit ovat muuttuneet, erityisesti hoiva nähdään kulttuurisesti osana naisten roolia. Ajankäytön haasteet ja ristipaine voivat vaikuttaa heidän uraansa ja kokonaisvaltaiseen jaksamiseen. Hoivan sukupuolittuneisuus voi näkyä myös siten, että läheisestään huolehtivien miesten on vaikea tulla näkyväksi roolissaan ja he tulevat ohitetuksi palveluissa. Myös aikaisemmin vallalla ollut yksilöön painottuva pärjäämisen eetos on elänyt vahvana ja vaikuttaa avun tarjoamiseen ja pyytämiseen vielä vahvasti.

Omais- ja läheishoivaa tulisi siis tarkastella yksilöön kohdistuvan sprinttilajin sijasta vahvasti tiimityönä, johon ratkaisuja pitää pystyä löytämään jokaisesta siihen vaikuttavasta osa-alueesta.

Haasteita taklataan ratkaisu kerrallaan

Ratkaisuja läheis- ja omaishoivan haasteisiin haetaankin niin yksilön omista ratkaisuista, työelämästä, oikein kohdennetuista ja matalalla kynnyksellä saatavista palveluista, työehtosopimuksia tarkastelemalla, lakimuutoksin, yhteiskunnallista keskustelua nostamalla ja tarjoamalla erilaisia ratkaisuja päättäjille.

Työelämässä on jo nyt käytössä olevia ratkaisuja, kuten työnjoustot ja muokkaus, joilla voi saada helpotusta työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Erilaisia malleja ja ohjelmia on tehty mm. varhaisen tuen antamiseen sekä perheystävällisyyden lisäämiseksi työpaikoilla.

Ketterät ja ajan hermolla olevat työnantajat ovatkin keksineet luovia keinoja perinteisten työn joustojen rinnalle. Esimerkkeinä mm. sairauspoissaoloon liittyvät ilmoittamisvelvollisuuden joustot, perhenäkökulman laajentaminen sekä lapsen sairauspoissaolon jakaminen toisen vanhemman kanssa. Joillakin työnantajilla on mahdollisuus myös isovanhempainvapaaseen, palkalliseen omaishoidon vapaaseen tai tarjolla on läheiselle suunnattua arjen ostopalveluapua. Myös työkulttuurin avoimen ilmapiirin luomisen on nähty madaltavan avun pyytämistä ja mahdollistaa työyhteisöstä saadun tuen ja ymmärryksen.

Myös kulttuuristen normien ja arvojen esille nostaminen ja kyseenalaistaminen ovat tätä päivää. Kulttuurissa tapahtuvat muutokset ovat hitaita, mutta nähtävissä on jo lisääntynyt hyvinvointipuhe, tunnetaitojen lisääntyminen sekä pehmeämpien arvojen esiin nouseminen yksilökeskeisyyden ja pärjäämisen rinnalle. Myös läheishoivasta ja siihen liittyvistä haasteista keskustelu tuo ilmiötä näkyväksi. Kyseessä on elämänvaihe, johon on olemassa tukea sekä ratkaisuja, ja niistä puhumalla ihmiset osaavat hakeutua avun piiriin.

Ilmiö ymmärrettäväksi hyötyjen kautta

Palveluissa on alettu huomioimaan ja ymmärtämään läheisten merkitys koko hoitoprosessin ketjussa ja heidät otetaan mukaan päätöksentekoon. Byrokratian vähentäminen auttaa niin läheisiä, autettavaa kuin heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Henkilökohtaisten avustajien käyttö mahdollistaa työssäkäynnin ja intervallihoidot tuovat levähdystaukoja omais- ja läheishoivaajalle. Esimerkiksi kotihoitoon ja siivouspalveluihin on saatavissa verohelpotuksia. Taloudellista tukea on mahdollista saada myös Kelasta tai hyvinvointialueelta.

Järjestöt tekevät arvokasta ja kustannustehokasta työtä ennaltaehkäisevästä näkökulmasta ja joissakin tapauksissa paikkaavat myös yhteiskunnan palvelupuutteita. Yksilöllisellä tuella ja ymmärryksellä sekä vertaisuudella voi olla merkittävä jaksamista tukeva vaikutus. Järjestöt saavat työnsä kautta myös arvokasta tietoa ja hyväksi havaittuja keinoja kohderyhmänsä auttamiseksi. Järjestötyöhön on myös helppo osallistua, palvelut ovat ketterästi saatavilla, ilman raskaita rakenteita tai viranomaistyötä.

Osa ratkaisuista toki vaatisi lisäpanostusta taloudellisesti. Lyhytkantoisesti katsottuna työssäkäyvien läheishoivaajien ja omaishoitajien tukeminen työn joustoin, tilannetta tukevin palveluin ja taloudellisin panostuksin, syö vähissä olevia määrärahoja. Työn ja hoivan yhteensovittaminen kuitenkin kannattaa: joustoja saavat läheishoivaajat ovat tuottavia ja tyytyväisiä työntekijöitä, työurat eivät pirstaloidu tai pääty ennenaikaisesti ja painetta yhteiskunnan hoivavelvoitteesta saadaan pidettyä tasapainossa. Uupunut omainen ei nimittäin ole kykenevä enää työhön eikä läheisestä huolehtimiseen, se on iso kuluerä puhumattakaan inhimillisestä oikeudesta hyvinvointiin.

Haasteita on mahdollista taklata yksi teko ja ratkaisu kerrallaan – tämä on tiimityötä, johon me kaikki voimme osallistua!

‍

Blogin kirjoittaja Anna-Mari Kuri on Miina Sillanpään ja Maria Akatemian Läheisenä työelämässä -yhteishankkeen hanketyöntekijä.

‍

Lue lisää Läheisenä työelämässä -hankkeesta. Hankkeen tavoitteena on tukea 40–65-vuotiaita työssäkäyviä henkilöitä, jotka työn ohella pitävät huolta myös läheisestään.