Yksinäisyys tuntuu olevan Suomessa uusi kansantauti. Ennen kuin tilanne pahenee – oma tai yhteiskunnan – onkin hyvä herätä miettimään, mitä voidaan tehdä. Yksi keino tässä työkalupakissa on Seniori Kamu-toiminta.
Yksinäisyyttä kokevat sekä nuoret että vanhat. Nuori voi olla joukon keskellä ja tuntea itsensä silti yksinäiseksi. Vanhemmilla ihmisillä taas ystävät ovat saattaneet lähteä yksi toisensa jälkeen, kunnes huomaa olevansa kaveriporukan viimeinen. Miina Sillanpään Säätiön SenioriKamu-toiminta etsii kavereita juuri heille. Toiminta on alkanut tänä vuonna myös Kontulassa. Sitä kautta toisensa löysivät Laura Karlin ja Eero Saarikoski.
Pelikaveri löytyi
Miina Sillanpään Säätiö järjesti esittelytilaisuuden Kontulan ostarilla. Eero sattui paikalle ja mietti, voisikohan sieltä saada uuden pelikaverin koripallokentälle. Hän on pelannut 10-vuotiaasta asti eli lähes 70 vuotta. Aikoinaan jo tanssikurssilla kiinnosti enemmän pallon heittely koriin. Mutta viimeiset 20 vuotta on ollut vaikea löytää pelikaveria. Muutenkin kaverien rivit ovat harvenneet, Eero toteaa murheellisena:
Ristokin kuoli viime vuonna ja jätti mut. Kaikki pojat on nyt pois.
Laura muutti Kontulaan viime vuoden joulukuussa ja tunsi, että nyt on viimeinkin koti, jossa hän voisi viihtyä pidempään. Siihen asti elämässä oli ollut tiuhaan muuttoja, työkeikkoja Afrikkaa myöten, joten sitoutuminen oli ollut vaikeaa. Hän huomasi ilmoituksen SenioriKamuista Facebookissa ja kiinnostui, mutta vasta toinen ilmoitus sai hänet liikkeelle.
Ajattelin, että on kiva tutustua ihmisiin, jotka asuvat täällä.
Helsingin kamutoimintaa koordinoiva Jenni Karvonen kertoi pelikaveria kaipaavasta Eerosta. Laura innostui mahdollisuudesta pelata koripalloa. Sitä hänkin on pelannut 9-vuotiaasta asti. Molemmilla on takanaan nuorten SM-tason koripalloilua, Eerolla Panttereissa ja Lauralla Karhun Pojissa ja Pussihukissa.
Eri-ikäinen kaveri antaa perspektiiviä
Ilmoittautuessaan SenioriKamuksi Lauralla oli mielessä, että saisi naispuolisen kaverin. Kun Lauralle ehdotettiin Eeroa, niin hän ajatteli, että se voisikin olla mielenkiintoista. Omia isoisiään hän ei ehtinyt tuntea.
Saat nyt vaarin, kommentoi Eero, jonka omatkin isoisät ovat kuolleet aikaisin.
Laura toteaa, että oli hienoa saada Eeron kaltainen ystävä. Itseä 50 vuotta vanhempi antaa perspektiiviä elämään. Hän lisää hymyillen:
Joudun silti heittämään heittokilpailussa tosissaan. Eero on kovassa kunnossa edelleen.
Ensimmäisen kerran Eero ja Laura tapasivat alkukeväästä ja tapaavat nyt tavallisesti kerran viikossa. Yleensä he pelaavat koripalloa, mutta ovat käyneet kerran elokuvissakin. Eero oli lukenut lehdestä tunisialaisen ohjaaja Kaouther Ben Hanian elokuvasta Neljä tytärtä. Lauraakin kiehtovat maailmat, jotka sijaitsevat jossakin muualla, joten elokuva oli hyvä valinta.
SenioriKamu-toimintaa molemmat pitävät tärkeänä. Eero toivoo, että se saisi ihmiset harrastamaan jotakin yhdessä:
Ihmistä ei ole luotu yksinäiseksi.
Koripallon lisäksi Lauraa ja Eeroa yhdistää myös yrittäjyys. Laura on valokuvaaja-toimittaja ja Eerolla on ollut rengasliike.
Kontulassa luonto ihastuttaa
Kontulan parhaina puolina molemmat mainitsevat luonnon. Eero kertoo, että erityisen hyvin hän viihtyy kirkon puoleisessa hienossa puistossa, mihin on istutettu kukkia. Siellä hän käy niitä ihailemassa ja istuskelemassa penkeillä. Eikä ole ainoa.
Tuolla metsissä kävelen myös usein, Eero jatkaa.
Kun Laura oli muuttamassa, hänellä oli yhtenä kriteerinä se, että pääsee lähelle luontoa. Se toteutui hienosti Kontulan kodissa, joka on metsää vastapäätä. Lisäksi hän toteaa:
Koska olen Malmilta kotoisin, kaipasin myös lähiömeininkiä. Tarkeitä olivat palvelut: ostarin kirjasto ja urheiluhallit ovat viikoittaisten käyntien kohteena.
Ostarilla Laura käy myös kahvilassa. Samassa apteekkia vastapäätä olevassa kahvilassa, jossa silloin oli toinen omistaja, kävi Eerokin ennen vaimonsa kanssa:
Kerran kuukaudessa käytiin juhlistamassa palkkapäivää.
Laura kehuu myös ravintola Antalyaa. Sitä on Eerollekin suositellut parturi. Laura ja Eero alkavat pohtia, että sinnehän voisikin joskus mennä yhdessä.
Miina Sillanpään Säätiö järjestää SenioriKamu-toimintaa
Miina Sillanpään Säätiö järjestää ja kehittää ikääntyneiden asumiseen ja palveluihin liittyvää toimintaa, kuntoutusta ja kansanterveystyötä. Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan kansalaisvaikuttaja Miina Sillanpään perintöä. Miina Sillanpäälle oli tärkeää pitää erityisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten puolia yhteiskunnassa.
Miina Sillanpään Säätiö toteuttaa SenioriKamu-toimintaa Kontulassa ja Malmilla sekä lähialueilla. Toimintaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö vuosina 2023–2025.
SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on lisätä rohkeutta kodin ulkopuolella liikkumiseen ja tuoda arkeen mielekästä sisältöä ja tekemistä. Toiminnassa valmennetaan vapaaehtoisia henkilöitä seniorikamuiksi yksin asuville ikäihmisille. Kamuparit liikkuvat ikäihmisen lähialueella ja viettävät mukavaa aikaa yhdessä. Oman kamun kanssa voi käydä esimerkiksi kävelyllä, kirjastossa tai osallistua paikallisiin tapahtumiin. Seniori-Kamu-toimintaan osallistuminen on maksutonta.
SenioriKamu-toiminta tavoittaa ikäihmisiä pääasiassa lehti-ilmoitusten ja esittelytilaisuuksien avulla, vapaaehtoiset puolestaan löytyvät useimmiten sosiaalisen median kautta. SenioriKamu vapaaehtoisuus sopii kaikenikäisille ja kaikista taustoista lähtöisin oleville ihmisille. Kaikki vapaaehtoiseksi haluavat saavat valmennuksen ja tukea tehtävään. Vapaaehtoisille tarjotaan lisäksi lisäkoulutusta ja vertaistapaamisia muiden vapaaehtoisten kanssa.
Hanketyöntekijä tapaa kaikki osallistujat etukäteen ja yhdistää ihmiset toisiinsa. Hanketyöntekijä kulkee kamuparin mukana ensitapaamisesta lähtien ja häneltä saa tukea kaikissa kysymyksissä.
Lue lisää SenioriKamu-toiminnasta Miina Sillanpään Säätiön verkkosivuilta ja lähde mukaan. Seuraava vapaaehtoiskoulutus alkaa 11.9.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu KonO’Star-paikallislehdessä Kontulassa 28.6.2024
Teksti ja kuvat: Virve Obolgogiani
Linkki näköislehteen, juttu sivulla 5.
Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n yhteisen SenioriKamu-hankkeen (2023–2025) tavoitteena on lieventää ikääntyneiden turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemuksia ja edistää osallisuutta. Toiminnassa etsitään ja valmennetaan vapaaehtoisia henkilöitä SenioriKamuiksi yksin kotona asuville ikäihmisille.
