Ikääntyvien ihmisten osallisuuden vahvistaminen on Miina Sillanpään Säätiön TKIO-toiminnan keskeisiä tavoitteita. Osallisuus on käsitteenä helposti saippuapala, josta on vaikea saada kiinni. Se on kaikkialla, mutta ei missään. Osallisuuden edistäminen toteutuu arkisina tekoina.

Osallisuutta rakennetaan arjen toimina

Määritelmiä ajattelun ja toiminnan tueksi onneksi löytyy. Esimerkiksi THL:n selkokielisen määritelmän mukaan osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa elämäänsä ja hänelle tärkeisiin asioihin. Osallisuus on myös sitä, että ihminen on yhteydessä toisiin ihmisiin ja saa muilta arvostusta ja kiitosta. (THL 2023.) Erityisen tärkeää osallisuuden edistäminen on niiden henkilöiden parissa, jotka ovat eri tavoin kuormittavissa elämäntilanteissa tai haavoittuvassa asemassa. Heillä on esimerkiksi ongelmia terveydessä ja toimintakyvyssä, yksinäisyyden kokemuksia tai he kokevat turvattomuutta tai pienituloisuutta.

Pyrkimys edistää ikääntyneiden osallisuutta läpileikkaa kaikkea Säätiön tekemistä ihmisten kohtaamisista ja kehittämistoimista aina viestintään sekä vaikuttamistyöhön ulottuen. Osallistuessaan Säätiön järjestämään toimintaan henkilöt tunnistavat omia voimavarojaan, kykyjään ja taitojaan, rohkaistuvat toimimaan sekä saavat tukea sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen. Tärkeä osallisuuden taso on myös toimintaan osallistuvien mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan sisältöön, kehittämiseen ja arviointiin. Merkityksellinen rooli osallisuustyössä on ikääntyneiden ihmisten ”äänen” esiin nostamisella viestinnän keinoin.  

Tässä hetkessä toiminnassamme edistetään osallisuutta seuraavin toimin.

SenioriKamu – Ystävystymistä sekä nähdyksi tulemista

SenioriKamu-hanke mahdollistaa kotona yksin asuville ikäihmisille mielekästä tekemistä ja merkityksellisiä kohtaamisia vapaaehtoisten kanssa. Itä-Helsingissä ja Lahdessa toteutettava toiminta yhdistää seniorin ja vapaaehtoisen toistensa ulkoilu- ja juttuseuraksi sekä tukee yhteisiä kohtaamisia. Osallisuuden vahvistuminen syntyy mahdollisuudesta päästä ulkoilemaan ja osallistumaan sellaiseen toimintaan, joka ei olisi yksin mahdollista. Kamuparit ovat käyneet yhdessä esimerkiksi luontopoluilla, kirjastossa ja elokuvissa. Myös avoimet keskustelut ja luottamuksellinen suhde, jossa toinen huomioi onnistumisia ja antaa tunnustusta, on koettu erityisen arvokkaaksi.  

“Olen saanut ystävän, jonka kanssa voin tehdä asioita yhdessä ja vaihtaa ajatuksia.”

Vapaaehtoisille SenioriKamuna toimiminen on antanut kokemuksen siitä, että he ovat toiselle tarpeellisia ja tärkeitä. Pieneltä tuntuvien hetkien avulla on voinut antaa toiselle jotain sellaista, mitä rahalla ei saa: kokemuksen hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisesta. Samalla toiminta on itselle palkitsevaa ja antaa hyvän mielen.  

“Asetin tavoitteeksi ilahduttaa kamuani ja tuoda piristystä ja lämpöä hänen arkeensa. Aina kun näemme, huomaan hänen aidosti ilahtuvan näkemisestäni.”

Osallisuuden monitulkintaisuudesta kertoo, että “vain” kaksi kolmasosaa SenioriKamu-hankkeen osallistujista kokee osallisuuden kokemusten vahvistuneen. Loput eivät osaa sanoa. Omassa osallisuudessa tapahtuneita muutoksia voi olla vaikea itse huomata.

Kunnon kaveri -toiminnassa liikunnalla osallisuutta ja uusia ikätovereita

‍Kunnon kaveri -hankkeen ryhmät kokoavat viikoittain yli 65-vuotiaita kotonaan asuvia senioreita liikkumaan yhdessä. Yksi ryhmien ehdottomista vetovoimista on vertaisten tapaaminen ja sitä kautta osallisuuden kokeminen. Viikoittainen ryhmässä käyminen tutustuttaa osallistujia toisiinsa ja se motivoi ja sitouttaa toimintaan viikosta toiseen. Säännöllinen ryhmäliikunta puolestaan kohentaa fyysistä jaksamista. Parhaimmillaan ryhmäläisistä tulee hyvän päivän tuttujen sijaan pikkuhiljaa ystäviä, jotka jatkavat ryhmän jälkeen kahvittelemaan pienemmissä porukoissa.  

“Kiva mennä ja tavata jumpassa tutuksi tulleita henkilöitä. Alussa kaikki olivat tuntemattomia.”

“Mielialani ja kuntoni on virkistynyt Kunnon kaveri -toiminnassa. Lähden tapaamisiin, vaikka sää olisi vastenmielinen, koska on kiva kuulua ryhmään. Kunnon kaveri toiminnan ansiosta en hautaudu kotiini.“

Ennen ja jälkeen ryhmiä käydään luontevia “pukuhuoneporinoita”, joiden lisäksi osallistujien sosiaalisten suhteiden vahvistaminen on huomioitu ryhmätoiminnan sisällöissä. Osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuden tunnetta edistetään liikunnallisilla ryhmätehtävillä, joissa osallistujat pääsevät keskenään, pienissä porukoissa tai pareittain tekemään harjoitteita. Pienryhmäharjoitteet ovat ryhmäläisten mukaan hauskimpia. Ne saavat hymyn huulille ja keskustelun soljumaan. Sosiaalisen verkoston laajentuessa ja kunnon kohentuessa yleinen hyvinvointi lisääntyy ja tunne omasta toimijuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista vahvistuu monella tasolla.  

“Nyt kun olen tutustunut Kunnon kaveri -toiminnan kautta ihmisiin, niin on ollut kivaa ja piristävää kun näkee heitä kadulla, kauppakeskuksissa ym. ja voi moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tämä tekee hyvää.”

Hyvän ikääntymisen etsijät ryhmätoiminnasta vertaisuutta ja vahvuutta arkeen

Hyvän ikääntymisen etsijöiden ryhmätoiminta on suunnattu yksin asuville, yli 60-vuotiaille helsinkiläisille, jotka ovat kuormittavissa elämäntilanteissa tai haavoittuvassa asemassa. Hankkeessa vahvistetaan haavoittuvissa tilanteissa olevien ikääntyneiden ihmisten arjen hyvinvointia ja osallisuutta. Lisäksi tuodaan yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ikääntyneiden moninaisia elämäntilanteita ja kokemuksia.

Kun osallistujat kertovat toiveistaan ja odotuksistaan ryhmätoiminnalle, he vaikuttavat toiminnan sisällöllisiin painotuksiin. Ryhmiin etsitään erityisesti yksin asuvia ja yksinäisyyttä kokevia osallistujia, siksi heidän odotuksissaan korostuu usein juuri sosiaalisten suhteiden kohentuminen.

”Löytäisin keinoja, miten saisi yksinäisyyden tunnetta lievitettyä.”

”Saisin kavereita, joiden kanssa lähteä, vaikka museoon tai lenkille.”

Yhteys toisiin ihmisiin on perustarve ja sen puuttuminen voi aiheuttaa turvattomuuden, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Vertaisuuteen perustuva ryhmätoiminta tarjoaa arvostavan, turvallisen ja tuetun mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi haluamallaan tavalla.  

”Kun asuu yksin, niin tulee kaipaus muiden seuraan, se toteutui ryhmässä. Tämä ryhmä oli aiempia ryhmiä yhteisöllisempi, on opittu tuntemaan.”

Ryhmässä etsitään ja tunnistetaan omia vahvuuksia sekä osallistujille merkityksellisiä asioita. Yhdessä myös pohditaan arkea kannattelevia ja hyvinvointia tukevia tekijöitä sekä suunnataan omaa toimintaa sen edistämiseksi. Kannustavalta ryhmältä saa voimaa ja rohkeutta omille pyrkimyksille.

”Olen päässyt vauhtiin, koska tämä ryhmä on elävöittänyt näitä asioita. Kevyempää oloa yleensäkin. Henkisesti tää ryhmä on ollut aika iso juttu.”

Osallistujien kuvaamat kuormittavat elämäntilanteet heikentävät mahdollisuuksia hyvän ikääntymisen toteutumiselle. Toisaalta tarinat tuovat esiin heidän selviytymiskeinojaan sekä kekseliäitä ratkaisujaan oman tilanteensa kohentamiseksi. Tarinoiden kuuleminen ja niiden esiin nostaminen viestinnällisin keinoin tekee näkyväksi piilossa olevan. Tämä mahdollistaa ratkaisujen etsimisen ja löytämisen yhdessä tarvelähtöisesti. Lähtiessään mukaan hankkeeseen ja kertoessaan kokemuksistaan, ikääntyneet osallistuvat myös kehittämistoimintaan ja samalla tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen muotoiluun. Näin he voivat jakaa hyvää myös muille.

Lähde:

THL 2023: Osallisuuden edistäjän opas: https://www.julkari.fi/handle/10024/146717