Iiris Siren ja Eija Kangas muodostavat yhden SenioriKamu-parin.
-Ajattelin jo ennen eläkkeelle jääntiä, että jotain vapaaehtoistyötä tekisin mielelläni ja erityisesti ikäihmisten parissa. Ensin oma terveys esti toiminnan, mutta kuntouduttuani näin ilmoituksen SenioriKamuista ja päätin tarjoutua mukaan. Houkuttelin siskonikin toimintaan, kertoo Eija Kangas.
- Iiriksen kanssa on ollut todella mukava liikkua. Hän tulee Pukinmäestä bussilla tänne Malmitalolle, josta lähdemme liikkeelle Longinojan maisemiin. Iiris on henkisesti hyvin vireä ja kova puhumaan. Aika siis kuluu aina siivillä! Tässä kerran bongasimme karvalaukkuja tuolta maastosta ja Iiris oli todella onnellinen niistä. Hänellä sattui olemaan pussi mukana, niin keräsimme sienet mukaan, Eija Kangas kertoo.
- SenioriKamun asiakashankinnan aloitimme noin vuosi sitten ja kamupareja alueella on ollut tähän mennessä kymmenkunta. Malmin, Pukinmäen ja Pihlajiston lisäksi toimintaa järjestetään Itä-Helsingissä. Kysyntää on nyt myös Viikin seudulla, kertoo hankekoordinaattori Jenni Karvonen Miina Sillanpään Säätiöstä.
SenioriKamu-hankkeessa ideana on ulkoilla yhdessä, lähteä liikkeelle pois neljän seinän sisältä.
-Seniorin kamu voi olla minkä ikäinen tahansa, ja toiminnassa onkin mukana vapaaehtoisia parikymppisestä liki kahdeksankymppiseen, on Karvonen pistänyt merkille.
Seniorin soittaessa SenioriKamu-palveluun, häneltä kysellään, millaisista asioista hänen pitää, millaisessa ympäristössä mielellään liikkuu ja se, että onhan seniori liikuntakykyinen.
-Tässä toiminnassa tavoitteena kun on nimenomaan liikkuminen yhdessä ulkona. Se piristää ja virkistää mieltä ja ylläpitää samalla myös kuntoa, huomauttaa Karvonen.
Usein seniorit kokevat yksinäisyyttä ja SenioriKamu helpottaa sitä tarjoamalla liikunnan ohella juttukaverin.
Jenni haastattelee niin seniorit kuin vapaaehtoiset kamut ja koittaa löytää heistä sopivia pareja toisilleen. Ensimmäiseen tapaamiseen hän menee itse mukaan, jotta ei tarvitse yksin kohdata ventovierasta ihmistä.
-Aina eivät kemiat silti osu yksiin ja silloin voi kumpi tahansa toivoa kamun vaihtoa, Jenni muistuttaa.
SenioriKamu-hankkeessa vapaaehtoisia valmennetaan tehtävään säännöllisesti ja heitä myös tuetaan tehtävässä säännöllisesti.
SenioriKamu-pareille suositellaan tapaamistaulkoilun merkeissä kerran - kaksi kuukaudessa, mutta monet tapaavat viikottain. Eikä kahville menokaan ole kiellettyä, vaikka ulkoilussa se pääpaino onkin.
- Saan itse tästä todella hyvän mielen ja samalla myös ulkoiluseuraa. Kun on ollut hoiva-alalla, ei sitä osaa olla auttamatta jos voi, Kangas pohdiskelee.
Hänellä oli jo ennen Iiristä yksi seniorikamu. Iiris Siren kertoo tykänneensä todella paljon kävellä Eijan kanssa.
- Jokaisella pitää olla joku, jolle voi kertoa kaikenlaista myös menneisyydestä. Hänelle voi kertoa mitä vain ja häneen on täysi luottamus, hän ei taatusti kerro asioitani muille eteenpäin. Juttelu ja ulkoilu ovat todella tärkeitä, kun ei ole kenen kanssa muuten liikkua. Yksin en enää uskalla luontoon lähteä, Iiris toteaa.
- Myös Jenni on aivan upea ihminen. Kun olin syvissä vesissä surun murtamana huomasin SenioriKamun ilmoituksen ja soitin Jennille. Hän oli niin sydämellinen ja ystävällinen! Minulle on ollut tosi paljon apua SenioriKamusta, kun minulle sattui niin ihana ihminen kuin Eija. Täydet 10 pistettä annan SenioriKamu-toiminnalle! Miina Sillanpään Säätiölle myös isot kiitokset, kun tällaista järjestää, Iiris kiittelee.
Lisää SenioriKamu-hankkeesta voit lukea hankesivulta.
Juttu on julkaistu alunperin 5.12.2024 Koillis-Helsingin Lähitieto -lehdessä. Toimittajana Teija Loponen.
