Työssäkäyvän läheisestään huolta pitävän arki voi olla kuormittavaa. Huoli läheisestä on läsnä työpaikalla ja läheisen asioita voi joutua hoitamaan työajalla niin puhelimitse kuin hoitotapaamisiin osallistuen. Tilanteeseen voi auttaa työelämän joustot, mikä vaatii luottamusta niin työntekijän kuin työnantajankin välille.
Noin joka kolmas pitää huolta läheisestään ansiotyön ohella. Moni saattaakin siis kesken työpäivän vastata puheluun ikääntyneeltä muistisairaalta vanhemmaltaan, neuvotella palveluista sairastuneelle puolisolleen tai lähteä hoitamaan erityislapsensa poliklinikkakäyntiä. Moni heistä voi kokea tästä huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä tai syyllisyyttä. Myös työssäjaksaminen voi alentua, kun aika vuorokaudessa ei riitä kaiken hoitamiseksi.
Työelämä antaa läheishoivaajille parhaimmillaan onnistumisen tunnetta, innostusta, voimavaroja sekä merkityksellisyyttä. Läheisenä työelämässä -hankkeessa kohtaamamme työssäkäyvät läheishoivaajat kuvaavat työn olevan myös ’henkireikä’, työn ollen levähdyspaikka tai vastapainoa läheisestä huolehtimiseen.
Taloudellisen turvan lisäksi työ luo mahdollisuuden itsensä kehittymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja ammatillisten tavoitteiden täyttämiseen. Tästä syystä läheishoivan ja työelämän yhteensovittamiseen ja kokonaisvaltaiseen jaksamiseen on syytä kiinnittää huomiota.
Työn joustot avuksi
Työn ja läheisestä huolehtimisen yhteensovittamista helpottavat tutkimustenkin mukaan erilaiset työn joustot. Käytetyimpiä joustoja ovat palkaton vapaa, saldovapaa ja liukuva työaika (1). Kokemuksemme mukaan myös etä- ja osa-aikatyön tekeminen on yleistä.
Virka-aikana tapahtuviin pakollisiin menoihin voi olla luontevaa käyttää työaikaan liittyviä joustoja. Liukuvan työajan puitteissa työt voi joko aloittaa myöhemmin tai päättää aikaisemmin, jotta suunniteltu meno tai esimerkiksi lapsen koulukyydit onnistuvat. Jos käytössä on joustotyöaika, työntekijä voi itse päättää tietyiltä osin, milloin ja missä työnsä tekee. Tämä voi mahdollistaa läsnäolon läheisen luona tarpeen mukaan. Työaikapankin, saldo- ja ylityövapaiden sekä säästövapaan käyttämisessä ajatus on siinä, että jouston mukaan voi ylitöitä, ansaittuja rahamääräisiä etuuksia tai vuosilomia muuttaa vapaa-ajaksi.
Jakso- tai vuorotyö sekä läsnäoloa vaativa työ ei poissulje työn joustojen käyttöä, mutta tietyiltä osin esimerkiksi etätyön tekeminen tai liukuvat työajat eivät ole mahdollisia. Tällöin mm. työvuorosuunnittelulla ja työn muokkauksilla voidaan auttaa työn ja hoivan yhteensovittamista. Työn muokkauksia voi olla esimerkiksi tietyn työtehtävän vähentäminen hetkellisesti ja toisaalta sellaisen lisääminen, joka ei ole tiukkoihin aikatauluihin sidottua. Myös itse työtä ja sen prosesseja voidaan arvioida; esimerkiksi onko työyhteisön toimintatavat selkeitä, onko työ resursoitu oikein, voisiko työtä suunnitella sujuvammaksi tai mitkä asiat työssä aiheuttavat kuormitusta.
Työyhteisön tuki ja puheeksiotto omasta tilanteesta
On todettu, että työn joustojen ja käytänteiden lisäksi myös työyhteisön tuella on merkittävä vaikutus läheishoivaajan työssäjaksamiseen (2). Tämä kuitenkin vaatii läheishoivaajalta tilanteensa jakamista työpaikallaan, esimerkiksi esihenkilölle tai lähimmille työkavereille.
Meillä jokaisella on oikeus päättää mitä itsestämme työpaikalla kerromme. Itselle vaikean ja paljon tunteita herättävän tilanteen avaaminen saattaa jännittää. Omaan tilanteeseen voi liittyä esimerkiksi häpeän ja huonommuuden tunnetta, jos jaksaminen on vähentynyt. Joihinkin sairauksiin voidaan liittää myös tietynlaista stigmaa, jonka takia asiaa ei haluta nostaa esille. Syynä puhumattomuuteen voi olla myös välttely, jotta ei kohtaisi muiden hyvää tarkoittavia kommentteja, jotka satuttavat tai ärsyttävät.
Työnantajalla ei yksityisyyden suojan nimissä ole mahdollista kysyä perhetilanteestasi suoraan. Myös työkykyyn vaikuttavien asioiden nostaminen esille esihenkilön toimesta voi olla vaikeaa. Työnantajan tapa nostaa esille huolta on tarkastella käytöksessä, työnteossa tai tehokkuudessa tapahtuneita muutoksia.
Vastuu oman työhyvinvoinnin esille nostamisesta on työntekijällä itsellään. Omien asioiden piilottelu vie paljon jo vähissä olevaa energiaa. Pahimmillaan tämä voi johtaa käytökseen, josta muut voivat vetää vääränlaisia tulkintoja, mikä puolestaan aiheuttaa väärinymmärrystä ja eripuraa. Onkin hyvä miettiä, mikä tilanteessasi on sellaista, joka on oleellista tietää ja jonka olet valmis jakamaan.
Läheisenä työelämässä -hankkeessa mukana oleva kokemusasiantuntija toikin esille, että on tärkeää kertoa ja sanoittaa tilannettaan toisille siinä hetkessä itsellesi sopivalla tavalla ja tarkkuudella. Oman tilanteen näkyväksi tekeminen arjessa ja työssä voi auttaa myös avun pyytämistä ja saamista, kun ympärillä olevat ihmiset tietävät tilanteesi. Läheishoivan näkyväksi tekemistä voi olla esimerkiksi se, että kokouksen aikana saat puhelun, johon sinun tulisi vastata, ja toteat ”Tukeani tarvitseva läheiseni soittaa. Tähän minun pitää vastata.”
Jos tuntuu, että esihenkilölle tai työyhteisölle asiasta kertominen ei ole mahdollista tai kaipaat ulkopuolisen tukea, myös työterveyshuollosta tai työsuojeluvaltuutetulta voi saada apua.
Työnantajien vastuu
Toki vastuuta ei voi sälyttää vain työntekijöiden niskaan. Työnantajilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka oma läheishoivatilanne tai työssäjaksamisen haasteet otetaan esille työpaikalla ja mitä keinoja työn ja hoivan yhteensovittamiseksi voidaan tehdä. Reiluilla ja sovituilla pelisäännöillä sekä avoimuudella työyhteisön roolit ovat selkeät ja työyhteisön tuki mahdollistuu paremmin.
Työssäjaksamisen haasteiden tai muiden työkykyä laskevien tekijöiden ottaminen puheeksi työpaikalla, esimerkiksi perehdytyksessä, voi auttaa haasteiden normalisoimisessa ja luo luottamusta siihen, että ongelmista uskalletaan puhua. Avoin ja salliva ilmapiiri sekä esihenkilöiden läsnäolo, lähestyttävyys ja tunneälykkyys ovat avainasemassa siihen, että vaikeatkin asiat uskalletaan tuoda esille.
Jos esihenkilö huomaa työntekijän työntekoa tai työkykyä haittaavia seikkoja, on hänen velvollisuutensa jo työturvallisuuslainsäädännönkin mukaan näihin puuttua. Puheeksi ottaminen on välittämistä työntekijän hyvinvoinnista ja on osa ennaltaehkäisevää toimintaa. Näin työnantaja osoittaa välittämistä työntekijää kohtaan. Tämä vahvistaa koko työyhteisön luottamusta työnantajaan ja luo avointa ja keskustelevaa työkulttuuria.
Työn joustojen ja muokkauksien tulee olla oikeudenmukaisia kaikille työntekijöille ja yhteiset pelisäännöt tulee olla selvät. Tämä osaltaan vähentää työntekijöiden keskinäistä vertailua ja ristiriitoja: tulee ymmärrys, että työnantaja aidosti välittää työntekijöistään, kun elämässä sattuu ja tapahtuu.
Puheeksiottaminen työnantajan toimesta kannattaa myös taloudellisesta näkökulmasta; kun työnteko ja läheishoivan yhteensovittaminen on otettu huomioon, poissaoloihin pystytään löytämään muita ratkaisuja, sekä työmotivaatio, tyytyväisyys ja sitoutuneisuus työnantajaa kohtaan lisääntyy. Nämä puolestaan lisäävät työntekijän työn tuottavuutta. Hyvinvoiva työntekijä ja työyhteisö saavuttavat tavoitteitaan, jotka näkyvät myös tuloksissa ja asiakastyytyväisyydessä.
Läheisenä työelämässä -hanke tarjoaa tukea työn ja läheishoivan yhteensovittamiseksi
Maria Akatemian ja Miina Sillanpään Säätiön valtakunnallinen Läheisenä työelämässä -hanke tarjoaa tietoa ja maksutonta tukea 40–65-vuotiaille työelämän ja läheishoivan yhteensovittamiseksi.
Kirjoittaja: Anna-Maria Kuri, hanketyöntekijä,
Läheisenä työelämässä-hanke
puh 044 491 4097, anna-maria.kuri@miinasillanpaa.fi
Lähteet
1) Taloustutkimus 9/2021. Omaishoito tulee työpaikoille – yritysten suhtautuminen poissaoloihin. Kyselytutkimus omaishoidon järjestelyistä työnantajille.
2) Kauppinen, K. & Silfver-Kuhalampi, M. (toim.). (2015). Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen. Helsingin yliopisto, Unigrafia, Helsinki.
Artikkeli muokattu alun perin Syömishäiriöliitolle tehdystä blogikirjoituksesta
