Millaista hyötyä vapaaehtoisen seurasta on yksin kotona asuvalle ikäihmiselle? SenioriKamu-toimintaan osallistuvilta iäkkäiltä henkilöiltä kysyttiin koettuja hyötyjä ja osallisuuden vahvistumista. Selvitys tehtiin osana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun geronomikoulutuksen opinnäytetyötä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia hyötyjä SenioriKamu-toiminnasta oli ollut ikääntyneille henkilöille ja miten vapaaehtoisen kanssa vietetty aika oli vahvistanut heidän osallisuuden kokemustaan. Aineisto koostui neljästä Pienet onnistumistarinat -haastattelusta, jotka tehtiin helsinkiläisten osallistujien kanssa loppuvuodesta 2024.

Pienet onnistumistarinat on THL:n kehittämä laadullinen arviointityökalu, joka on tarkoitettu osallisuutta edistävän toiminnan arviointiin. Osallistujia haastattelemalla saadaan esiin se tärkein, eli osallistujien oma ääni ja kokemukset. Saatu tieto on myös ensiarvoisen tärkeää toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa. Pienet onnistumistarinat -arviointityökalu on yksi osa Miina Sillanpään Säätiön TKIO-hanketoiminnan tulosten ja vaikuttavuuden arviointimenetelmistä.

SenioriKamulta kokonaisvaltaista hyvinvointia

SenioriKamu-toiminta oli tuonut ikääntyneille osallistujille sekä fyysisiä, henkisiä että sosiaalisia hyötyjä: Vapaaehtoisen kanssa oli päästy liikkeelle ulkoilmaan ja käyty antoisia keskusteluja. Myös mieliala oli kohentunut ja yksinäisyyden tunne lievittynyt.

SenioriKamu-vapaaehtoisten tärkein tehtävä on olla henkinen tuki ja turva sekä mahdollistaa mielekäs toiminta. Vapaaehtoisen seura kannustaa oman kodin ulkopuolelle lähtemiseen ja antaa myös lisää rohkeutta liikkumiseen. Ulkoilun jälkeen kotiin palaaminenkin tuntuu mukavalta.

”Se on hyvä siitä, että mul on henkilö, jonka kanssa mä voin lähtee lenkille tonne, koska mä vähän epävarma oon.”

”…mä lähden neljän seinän sisältä pois. Sit taas koti tuntuu mukavalta, ku tulee. -- Ja sen jälkeen, ni mä tulen kotiin, ni mä saan muistella kaikkea tätä, mitä me ollaan puhuttu.”

Liikkeelle pääsyn ohella osallistujien kertomassa korostui erityisesti avoimen vuorovaikutuksen tärkeys: Ikäihmiset kokivat, että oman kamun kanssa pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta.

”-- hän haluu kuunnella kanssa, eikä sano, ettei puhuta tommosista, vaa hän kuuntelee kyllä ja kysyy aina vointia ja se on ihanaa, semmonen. …vuorovaikutus, saa puhua ja nauraa hänen kanssaan, nii se on mulle suuri asia.”

Vapaaehtoisen kanssa oli pystytty muodostamaan muutamassa kuukaudessa luottamuksellinen ihmissuhde, joka koettiin erityislaatuisena. Vapaaehtoisen seura oli tuonut arkeen iloa ja tapaamiset koettiin merkityksellisenä sekä odotettuna lisänä arkeen.

”-- jollain taval ne surut ja murheet häipyy siitä niin. -- Kyllä, mä tunnen itseni jollain taval semmoseks... onnelliseks, sellaseks. -- mä jollain taval rentoudun siinä. -- saa olla ihan ku Ellun kana.”

”-- se on mulle tämmönen, sanottaisiko, viikon kohokohta. -- Arvostan hirveesti. Jos ajattelee sitä, että mul ei olis oikeestaan täällä yhtään mitään.”

Osallisuutta arjen kohtaamisista

Yksi SenioriKamu-hankkeen päätavoitteita on yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden osallisuuden vahvistuminen. Osallisuus ilmenee esimerkiksi ihmisten välisenä arvostuksena ja yhteenkuuluvaisuuden tunteena sekä mahdollisuutena elää omannäköistä elämää.

SenioriKamu-toiminnan osallistujat kokivat poikkeuksetta tulleensa kuulluiksi ja arvostetuiksi omana itsenään. Ikäihmiset olivat saaneet kokemuksen siitä, että heitä arvostetaan esimerkiksi korkeasta iästä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia.

”Hän huomioi, että minäkin olen olemassa. -- todella hyvä tuntu, että kuitenki on ihmisiä, jotka ymmärtäävät vielä vanhaa ihmistäkin ja sairasta.”

Vapaaehtoisen kanssa vietetty aika oli myös vahvistanut uskoa omiin kykyihin ja voimavaroihin. Vapaaehtoiselta kamulta saatu kannustus oli auttanut ikäihmisiä havaitsemaan omassa itsessään tapahtuneita myönteisiä muutoksia. Se oli siis tehnyt ikäihmiset näkyvämmiksi niin toisille kuin itselleenkin.

”Nyt tehtiin vähä pitempi [lenkki]. -- tultiin takasi samal lailla, mut mää sanoin, että ”käveltäskö vielä tonne -- Tuntuu, että mä jaksasin vielä lähtee vähän pitemmälle”.

”Semmonen turvallinen olo, että toinen huomioi. -- Se antaa hyvän tunteen. Et nythän minä oonki selvinny aika mukavasti.”

Osallisuuden vahvistuminen oli tapahtunut arkisten kohtaamisten kautta. Ikääntyneiden henkilöiden osallisuuden edistämisen tulisikin tapahtua heidän omassa lähiympäristössään, heille räätälöidyin keinoin ja heitä itseään kuunnellen ja tasavertaisena toimijana kohdellen.

SenioriKamu-hankkeen hankepäällikön ja tulevan geronomin Jenni Karvosen opinnäytetyö ”Ikääntyneiden kotona asuvien henkilöiden sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen etsivän vanhustyön ja vapaaehtoistoiminnan avulla – kokemuksia SenioriKamu-hankkeesta” on luettavissa täällä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502183047

SenioriKamu on Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementin yhteishanke, jota Miina Sillanpään Säätiö koordinoi. Miina Sillanpään Säätiö toteuttaa toimintaa Helsingissä ja Harjulan Setlementti Lahdessa. Hanketta tukee Sosiaali- ja terveysministeriö.